Tukholman puutarhamessut, osa 3

Tukholman puutarhamessujen raportin kolmannessa osassa siirrymme useiden sellaisten näytteillelaittajien osastoille, joilla ei välttämättä ollut kukkia tai muita kasveja tarjolla, vaan jotain muuta puutarhoihin, terasseille ja parvekkeille sopivaa, esimerkiksi vaatteita, esineitä tai huonekaluja.

Ensimmäisenä saavuimme Tanja Jackan -osastolle. Sieltä totisesti löytyi väriä vaikka muille jakaa! Jos ei puutarhasi loista parhaimmillaan ihan joka hetki keväästä syksyyn, niin tässä ratkaisu ongelmiisi; Tanja-takki puolison ylle ja puutarhaan paikkaamaan sesongin alavireisempiä hetkiä. Naapurit ja ohikulkijat kiittävät! Voit olla varma, että kamerat alkavat räpsyä alta aikayksikön.

Hintaa näillä perennapenkin täydentäjillä tosin on; yhden takin hinta on euroissa ilmaistuna reippaasti kolminumeroinen… Vaan siinäpä piileekin eräs kikka: kaikki Tanja-takit ovat kaksipuolisia, ja puolet ovat keskenään täysin erilaisia, uniikkeja. Saat siis tuohon hintaan KAKSI käsityönä valmistettua, ainutlaatuista vaatetta, jotka on valmistettu Intiassa ekologisen uusiokäytetystä, käsin tilkkukankaaksi ommellusta ja tikatusta puuvillasta ja silkistä. Kankaiden alkuperä on Intiassa, ja niitä on aiemmin käytetty esimerkiksi naisten “sari”-vaatteissa, tai kamelien peitteinä. Värimaailmaa riittää sekä tummien, vaaleiden, että kirkkaiden värien ystäville – miehille ja naisille – ja malleja on sekä pitkiä, että lyhyitä. Takkien lisäksi tämä Tanja Kiskerin yritys valmistaa myös mekkoja, huiveja, tunikoja, sekä käsilaukkuja, iPad-kuoria, tyynyjä, ja paljon muuta. Lisää tietoa löydät Tanja Unlimited -nettisivuilta täältä.

.

Vaelluksemme jatkui eteenpäin. Koska pikku pionisti oli näin kauan pitänyt lupauksensa olla ostamatta mitään kasvia (paitsi mahdollisesti löytyvän pensaspionin juurakon), alkoi hän tässä vaiheessa olla hieman allapäin. Silloin sisko keksi juuri oikean ratkaisun: osta pari kuppia kahvia! Ei siihen voi puolisollakaan olla mitään vastaan väittämistä, jos vaimo tuo tuliaisina itselleen ja miehelleen kupposet kahvia… Olin hartaasti samaa mieltä, ja nappasin pinkkiin pikku Pionistikassiini mukaan siis vähän Caffea Arabicaa! =)

Ohitimme monen monta osastoa missä oli tarjolla sen sortin suurta ja raskasta esineistöä, että jätimme ne mielellämme paikallisten alkuasukkaiden tarkasteltavaksi. Sitä paitsi suuta alkoi jo kuivata ja jalkoja jomottaa… Etsimme siis kuumeisesti jonkinlaista ravintolaa mihin istahtaa lounaalle.

Löysimme varsinaisesta messuhallista yhden viinibaarin, missä tarjottiin myös herkullisen näköisiä katkarapuvoileipiä, mutta meidän janomme vaati jo vähän siemailua tuhdimpaa kulauttelua, ja nälkämme näykkäilyä ronskimpaa haukkailua. Niinpä suuntasimme näytteillepanohallista eteishallin puolelle. Matkalla sinne törmäsimme sattumalta vekkuleihin puutarhojen pienoismalleihin. Aivan ihania ja totaalisen inspiroivia – valitettavasti vain jano ja nälkä voittivat…

Eteishallin puolelta löytyikin sitten usea eri ravintola, vaihtelevin ruokatarjoiluin, mutta JONOT olivat niin järkyttävän pitkiä, että meinasimme jo menettää toivomme… Kuljimme pitkää eteishallia loppupäästä ihan alkuun asti, käytännöllisesti katsoen messujen ulko-oville saakka, ja sieltä vihdoin löysimme ruokapaikan missä jono vaikutti vähän inhimillisemmän pituiselta. Kymmenisen minuuttia siinäkin seistiin ennen kuin meidän vuoromme tuli, mutta se oli pientä aiemmin näkemiimme jonoihin verrattuna! Ja kuin taikaiskusta ilmestyi ihan kassan lähelle myös kaksi tyhjää istumapaikkaa, mihin pääsimme lounastamme nautinnollisesti herkuttelemaan. Siitä meillä ei ollut mikään kiire lähteä pois vähään aikaan…

.

Ennen pitkää kuitenkin tuntui siltä, että voisimme vielä tehdä lyhyen kierroksen messuilla ennen kotiin lähtöä. Niinpä suuntasimme takaisin sinne messuhallin kauimpaan päähän, missä olimme edellisen vaelluksemme keskeyttäneet, ja menimme lähemmin tarkastelemaan Vuoden Parveke -kilpailun osallistujia. Olimme kyllä kävelleet niiden ohi jo aiemmin, mutta koska jokaiselle parvekkeelle varattu pinta-ala oli neliön muotoinen ja yllättävän iso, emme olleet tajunneet niiden olevan PARVEKKEITA… Yksi teema, mikä niissä erottui ikään kuin tämän vuoden jutuksi oli keinut. Niitä oli yhdellä jos toisellakin, ja nimenomaan sellaisena yksinkertaisena, kattoon ripustettuna versiona. Muuten tyylilajit ulottuivat laidasta laitaan: oli viidakkoa, sammalpeitteistä metsää, salaperäistä mystiikkaa, kierrätystavaraa, tyttömäistä romantiikkaa, Pariisilais-chic:iä, ja minimalismia. Kaikkea löytyi!

Lopuksi vielä mainitsen viereisessä hallissa pidetyn “Explore” -messun laveasta ulkomaanmatkaajille ja kotimaan luonnossa liikkujille suunnatusta tarjonnasta muutaman mieltä kutkuttaneen asian. Kaikenlaista survival-kit:iä ja -taitoa siellä opetettiin ja kaupattiin, mutta silmäkalvolle ja kameran etsimeen tarttuivat parhaiten nämä keksinnöt:

Auton katolle sijoitetusta isosta “suksiboxin” näköisestä laatikosta esiin taiteltava teltta, mihin kiivettiin tikapuita pitkin auton sivusta.

Ja “Chillbean”, eli chillauspapu, joka on superkevyestä laskuvarjokankaasta valmistettu ilmatäytteinen patja. Muistuttaa vähän sellaisia isoja hernesäkki-istuimia. Mutta tämän keksinnön nerokkuus on siinä, että sen täyttämiseksi ilmalla ei tarvita minkäänlaista pumppua, eikä sen tyhjentämiseen kulu paria sekuntia enempää aikaa eikä vaivaa!!! Tyhjä Chillbean on pitkulainen pussi, saman tyylinen kuin pitkän mallisen leivän muovinen myyntipussi. Kun esittelijätyttö otti sen avonaisesta päästä kaksin käsin kiinni ja liikutti pussia oikealta vasemmalle ja takaisin muutamaan kertaan, sen sisään tietenkin “pakkaantui” ilmaa. Sitten hän sulki aukon ojentamalla käsivartensa suoriksi oikealle ja vasemmalle puolelleen, käänsi siinä asennossa pussin aukkopäätä muutamaan kertaan rullalle, ja taivutti käsissään olevat päät alas, jolloin ne sai lukittua kiinni toisiinsa samanlaisella muovilukolla kuin esim. koirien pannoissa, tai pyöräilykypärän kiinnitysnauhoissa käytetään. Näin ilma kasaantui tiiviisti pussin sisään ja pysyi siellä – ihan samoin kuin se tekisi leipäpussissa. Tyhjentäessä tarvitsi vain avata muovilukko ja päästää ilma ulos: kahdessa sekunnissa se oli littana kuin lettinauha! Ja sitten Chillbean vain taitellaan pienoiseen säilytyspussiin ja siirretään varaston naulaan odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Nerokas tuote, sanon minä! Tällaisia meidän puutarhaan kiitos! Lisää infoa Chillbean:sta löydät täältä.

Explore-messuilla rakastuin myös tähän hyvin pukeutuneeseen herrasmieheen. Aivan ilmeisesti hän oli ihan lähiaikoina oppinut kävelemään omin jaloin, ja käyttikin isäpalvelijaa hyväkseen selviytymisoppaiden antimia tutkiessaan, mutta kaikesta näki että hänestä tulee vielä metsiemme parhaiten pukeutunut Survivor!

Päätän kolmannen osan raportistani tähän. Viimeisessä osassa luodaan vielä katsaus kaikkeen siihen, mitä sieltä messuilta loppujen lopuksi pinkkiin pikkukassiin siunaantui. Taisi sinne eksyä vielä kasvi tai kaksikin… Neljäs osa raportista tulossa lähipäivinä!!!

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *