Tukholman messut 2020, osa 2

Vaikka tekninen taso ei vastannut läheskään sitä, mitä pohjoismaiden suurimmilta puutarhamessuilta olisi ollut perusteltua odottaa, Facebookissa livenä lähetetyt “tynkämessut” toivat kuitenkin iloa ja mielihyvää kaikille karanteeninomaisissa olosuhteissa eläville puutarhaihmisille.

Juontajana toiminut Jessica Lyon piti kaikki langat käsissään erittäin taitavasti, ja vei lähetystä eteenpäin kokemuksen tuomalla, vankan positiivisella esiintymisellään ja asenteellaan.

Jessica Lyon

Kuva: SVT/Carl-Johan Söder

Juontajana toiminut Jessica Lyon nousi ruotsalaisten tietoisuuteen joitakin vuosia sitten television puutarha-aiheisen Trädgårdskampen (“Puutarhakisa”) -kilpailun yhtenä osanottajana. Sittemmin Jessica perusti oman markkinointialan yrityksensä A Brand New Story AB:n alaisuuteen nettitv-kanava OdlingsTV:n (“ViljelyTV”), jonka toimittajana hän myös työskentelee.

Linda Schilén

Kuvan lähde: Linda Schilénin FB-profiili.

Mukana lähetyksessä oli itsestäänselvästi myös puutarhuri, taidemaalari ja luennoitsija Linda Schilén, joka jo useiden vuosien ajan on kuulunut sekä Ruotsin TV4:n Nyhetsmorgon:in, että Nordiska Trädgårdar -messujen vakiohahmoihin. Hän on myös kirjoittanut useita puutarhakirjoja, joista ainakin yksi, “Keittiötarhurin vuosi”, on julkaistu myös suomeksi.

Jos olet kiinnostunut Lindan kirjoista,
niin pyytäisin sinulta palvelusta:

Siirry kirjojen nettikauppa Adlibriksen sivustolle klikkaamalla PuuhaTarha-blogin etusivulta, täältä, löytyvää Adlibriksen mainosta. Adlibris on yksi PuuhaTarhan nk. kumppanuusyrityksistä (=affiliate marketing).

Tämä tarkoittaa sitä, että JOS päädyt ostamaan jotakin heiltä, Adlibris ikäänkuin kiittää meitä siitä, että suosittelimme heitä lukijoillemme, ja maksaa saamistaan tuloista muutaman prosentin PuuhaTarha -blogille. Etusivun mainoksen kautta sinne siirtymällä siis voit tukea blogin toimintaa ilman että se maksaa sinulle mitään!

Mainitsen vielä, että Linda on jo lupautunut PuuhaTarha -blogin haastateltavaksi, joten lisää hänestä ja hänen ajatuksistaan liittyen puutarhuroimiseen ja siitä saataviin hyötyihin saat kuulla lähiviikkoina!

Blomlabbet

Blomlabbet, eli vapaasti käännettynä Kukkalabra, on Nordiska Trädgårdar -messujen jokavuotinen ohjelmanumero, jossa messukävijät saavat itse upottaa kädet multaan, ja osallistua mm. erilaisten ruukkuistutusten luomiseen. Ohjelman vetäjänä on jo useita vuosia toiminut Linda Schilén.

Tällä kertaa Linda ja Jessica valmistivat ruukkutarhaa varten kaksi eri istutusryhmää, yhden kevätkukkasille, ja toisen hyötykasveille. Se, että Lindalla on mainiota silmää kauneudelle, kävi ilmi, kun molemmat istutukset olivat valmiita: ne oli hienosti suunniteltu sointumaan toisiinsa väreiltään, ja sopivat erinomaisesti ihan vierekkäinkin aseteltuna mille tahansa terassille, parvekkeelle tai pihalle!

Kevätkukkaruukku

Kevätkukkaruukkuun Linda oli valinnut viileitä kelejä ja ulkoilmaa kestäviä lajeja: tohvelikukan, eräänlaisen maanpeittokasvin jota he kutsuivat nimellä “svartklöver” (kuvanlaadusta ja kaukaa filmatusta lähetyksestä oli vähän vaikeaa nähdä tuo kasvi, mutta mielestäni se näytti vihreävartiselta ja tummalehtiseltä käenkaalilta, eikä esim. tummanpunaisenlehtiseltä kolmiokäenkaalilta! ), ja kaunokaisia. Koristeruohoksi Linda suositteli erilaisia saroja. Yllä olevassa kuvassa on sirosara (carex brunnea). Lopuksi ruukkuun laitettiin vielä “luonnonkasviksi” saniaista ja lumikelloja.

Hyötykasviruukku

Ruukuissahan ei loppujen lopuksi ole hurjan paljon tilaa, joten Lindan vinkki oli istuttaa sinne kaikkea sellaista, joka todellakin tuottaisi satoa mahdollisimman paljon. Ensimmäisenä hyötykasviruukkuun pääsikin keltainen pensastomaatti, jonka lajiketta ei mainittu (yllä olevaan kollaasiin olen valinnut lajikkeen ‘Sungold’). Seuraavina olivat vuorossa sitruunatimjami, ja keltaiset istukassipulit.

Sitten tulikin suuri yllätys: retiisi! Miten ihmeessä niitä kannattaa istuttaa ruukkuun, jonka satomäärä halutaan maksimoida? Kävi ilmi, että Lindalla oli mukanaan pussillinen nk. “palkoretikan” siemeniä. Hän otti viisi siementä, laittoi ne kaikki yhteen valmiiksikostutettuun turvenappiin, ja “istutti” sitten napin ruukkuun.

Näistä se varsinainen sato saadaan sitten, kun retiisit kukkimisen jälkeen muodostavat rapeita “siemenpalkoja!” (Lindan mukaan ne ovat vähän samanlaisia kuin herneenpalot, mutta maistuvat retiisiltä.) Niitä voi kuulemma syödä ihan sellaisenaan… Tätä on kyllä pakko kokeilla, vai mitä?!

Jos sinäkin kiinnostuit, niin käy ihmeessä lukemassa palkoretikasta hieno suomenkielinen artikkeli, jonka löysin ihan vahingossa, kun surffailin etsimässä tästä kasvista tietoa ja kuvia (tämän artikkelin kaksi retikkakuvaa on sieltä jaettu nähtäväksenne). Sikäli kun olen oikein käsittänyt, kyseessä on Kaj Simbergin kirjoittama blogi nimeltä “Puutarha-artikkelit”…? Hauskasti kirjoitettuja artikkeleita, ja vaikuttavan syvällä rintaäänellä ilmaistuja faktatietoja; mielenkiintoinen blogi – suosittelen!

Mutta palataanpa vielä tuohon Lindan ja Jessican hyötykasvi-istutukseen: tomaatin, timjamin, sipulin ja palkoretikan lisäksi yhtälöön lisättiin vielä keltaisia orvokkeja. Arvaatko miksi? Kyllä, niitä voi myös syödä – kunhan eivät ole myrkyillä käsiteltyjä – mutta myös siitä tärkeästä syystä, että ne houkuttelevat paikalle pölyttäjiä vähän kauempaakin, ja ruukun pienikukkaisemmat kasvit hyötyvät tästä suuresti! Nerokas huomio; täytyypä pistää korvan taakse…

Viimeisenä vinkkinä katsojat saivat vielä ajatuksen siitä, että ruukkuun voi myös istuttaa esimerkiksi näyttävää tummanpunaista salaattia. Salaatit toimivat erinomaisina muistuttajina ruukuissa; ne nuupahtavat ensimmäisenä, jos unohtavainen puutarhuri on useampana päivänä peräkkäin laiminlyönyt kasviensa kastelua.

Tämän linkin kautta pääset muuten lukemaan ensimmäisen osan haastattelusta, jonka Linda Schilén myönsi PuuhaTarhalle maaliskuussa 2020. Haastattelu oli ensimmäinen laatuaan, ja todellinen onnenpotku PuuhaTarha -blogin lukijoille, joten käy ihmessä lukemassa lisää Lindan ajatuksista!

Yleishuomioita

Istutukset tehtiin suuriin muoviruukkuihin, joiden pohjalle kaadettiin ensin n. 3 cm:n kerros Leca-soraa salaojitukseksi, niin että mahdollinen liika vesi (ulkona esim. sateen aiheuttama) valuisi hyvin ruukun pohjalla olevasta reiästä ulos. Jotta multa ei samalla pääsisi karkuun veden mukana, laittoi Linda Leca-soran päälle ensin harsokangasta, ja vasta sitten varsinaista kukkamultaa.

Toinen konsti toteuttaa sama ajatus, oli hyötykasviruukun pohjalle sukkahousun “lahkeen” sisälle kääräisty Leca-sora. Syksyllä olisi helppo tyhjentää ruukku, napata sorapussi pois, ja huuhtelun kautta asettaa se kuivumaan – valmiiksi seuraavaa käyttöä varten.

Linda neuvoi myös valitsemaan ruukkuistutuksille aina laadukasta ja ravinteikasta multaa, eikä vain ostamaan halvinta mitä löytyy. Ruukussa kasvit joutuvat elämään tarkasti rajatussa ympäristössä, joten ne saavat ainoastaan sen verran ravinteita kuin juuri sinä niille jaksat ja muistat antaa. Hyödyt siis itsekin siitä, jos valitset ravinteikkaan, hyvän mullan heti alkuunsa. Mullan mukaan ruukkuun laitettiin myös vähän (vain vähän, sillä laadukas kukkamulta yleensä sisältää myös ravinteita) kananlantaa.

Tässä artikkelissa tutustuimme hieman
digimessujen kahteen näkyvimpään hahmoon,
Jessica Lyon:iin ja Linda Schilén:iin,
sekä ohjelmaosioon nimeltä
Blomlabbet, Kukkalabra.

Artikkelisarjassa on aiemmin julkaistu osa 1; löydät sen tämän linkin kautta. Tämän kakkososan jälkeen on vielä tulossa asiaa esimerkiksi nuorten viljelijöiden viljelemisestä, lintuja hyödyttävästä pasta-annosmitasta, sekä suomalaisesta Aalto-maljakosta!

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *