Syömään!

Satokausi on alkanut! Ensin kypsyivät pikkuiset, otsikkokuvassa näkyvät puolivillit ahomansikat, joita löytyy maanpeitekasveina kasvamasta vähän sieltä täältä PuuhaTarhan kukkapenkeistä, ja joita on ihanaa napsia suuhunsa aina ohikulkiessaan. Niiden maku on niin herkullisen makea! Pari päivää myöhemmin korjattiin jo ensisatoa varsinaiselta mansikkamaaltakin. Jollen väärin muista, nämä mansikat ovat Polka-lajiketta. Ostimme vuosia sitten kymmenisen taimea, ja ne ovat joka vuosi tehneet hurjat määrät uusia pikkutaimia rönsyjensä päihin. Ne ovat olleet todella elinvoimaisia kavereita, jopa kohtuullisen vaatimattomallakin kastelulla. Mutta jos annat niille reippaasti juotavaa heti alkukesästä, ne totisesti palkitsevat kastelijansa uskomattoman kauniilla ja makeilla marjoilla:

Vadelmat ja karhunvatukat

Vadelmia meillä on useampaa lajiketta; yhtä keltaista ja kahta erilaista punaista, ja kaikkein uusimpana uutuutena vielä pari pikkuruista karhunvatukankin taimea. Ensinmainitut aloittelevat nyt marjojensa kypsyttelyä, mutta nuo karhunvatukat melkein joutuivat viime talvena Surman suuhun (piharusakkomme nimi on tästä lähtien ”Surma”…), joten niillä on ollut kovat taistelut käsissään ihan vain yleisen hengissäpysymisensäkin suhteen vielä kesälläkin. Niiden marjoja voidaan odotella aikaisintaan vuonna 2020.

Kirsikat

Kirsikkasatokin on kovin alkutekijöissään vielä tässä vaiheessa. Jostain syystä kirsikoita näyttäisi tulevan aika vähän tänä vuonna; kukinta oli harvinaisen vaatimatonta keväällä, ja olisikohan myös ollut puutetta pölyttäjistä? Mehiläisten ja monien muiden pörriäisten katoaminenhan on nousemassa suureksi huolenaiheeksi ihan maailmanlaajuisesti. Joka tapauksessa PuuhaTarhan runsaasta kirsikkapuiden määrästä huolimatta vaikuttaisi siltä, että sato jää varsin vaatimattomaksi.

Herukat eli viinimarjat

Ja vielä, kun syötävästä sadosta on puhe; en missään nimessä saa unohtaa mainita vanhojen pihojen “must”-pensaita, punaisia ja mustia viinimarjoja. Meiltä löytyy kolme vanhaa punaherukkapensasta, jotka huomattavan varjoisasta paikasta huolimatta voivat hyvin ja tuottavat runsaasti satoa. Niiden viereen pääsi muutamia vuosia sitten kodinvaihtaja; meille toipumaan lähetetty pienen pieni mustaherukkapensas, joka vaati useamman vuoden ennen kuin se kunnolla asettui uuteen, verrattain varjoisaan paikkaansa. Nyt siitä on parina vuonna saatu herkullisen makeita herukoita sen verran kuin ruohonleikkaajat sieltä ovat palkkiokseen käyneet niitä napsimassa, joten tulevaisuus vaikuttaa hyvältä. Tiesitkö muuten, että puna- ja mustaherukoiden marjat näyttävät toisiinsa verrattuna ihan erilaisilta jo heti vauvoina? Kun sen kerran on pannut merkille, on aina helppo erottaa kumpaa sorttia jossain vieraammassa pihassakin oleva pensas on…

Syötäviä kukkia

PuuhaTarhasta löytyy kyllä vielä lisääkin syötävää, esim. näitä kuulemamme mukaan syötäviä kukkia – mutta pienen ja varovaisen testauksen jälkeen: en nyt menisi kauheasti niiden makua kehumaan… Lieneekö syy maaperässä vai missä? Olisi hurjan mielenkiintoista päästä joskus maistamaan oikein taidolla tehtyä salaattia, pääruokaa tai jälkiruokaa, missä olisi käytetty kukkia yhtenä ainesosana! Oletko itse valmistanut/syönyt kukkia; mitä kukkia, ja millaisten ruokien yhteydessä? Olisi todella kiinnostavaa saada kuulla kokemuksestasi! Kirjoita kommentteihin, tämän artikkelin alapuolelle.

NIIN JA MUUTEN: SE ”SYÖMÄÄN” -KUTSU EI SITTEN KOSKE IHAN KAIKKIA!!!

IMG_5645
Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *