Tilanjakaja kuusista

Pihastamme löytyy jatkuvalla syötöllä erilaisten puiden villejä taimia. Jokainen, jonka naapurustossa kasvaa esimerkiksi koivuja, tietää että niiden pikkuiset taimet kansoittavat sorapihan yhdessä kesässä, ja jollei niitä olisi koko ajan nyppimässä ylös (muiden rikkaruohojen ohella) ne tekisivät pihasta ryteikön noin viidessä vuodessa.

Koivuntaimet nypimme armotta ylös, ja kirsikkapuun juurivesat leikkaamme surutta alas (mikä ei auta yhtään mitään; ne pitäisi kaivamalla jäljittää alkuperäänsä ja hakata sieltä poikki – ja siltikin pian olisi toinen vastaava vuorossa toisesta suunnasta…), mutta kaikkia muita pikkutaimia harkitsemme tarkemmin.

Villit kuusentaimet

Jo muutaman vuoden ajan olen tarkkaillut, muotoleikannut ja kasvattanut pieniä kuusentaimia siellä täällä PuuhaTarhan alueella. Niitä löytyy mitä ihmeellisemmistä piilopaikoista, sillä enimmäkseen olen antanut niiden kasvaa siinä paikassa mihin ne alunperin ovat juurtuneet, mutta muutaman yksilön olen siirtänyt erään kukkapenkin perustustöiden alta turvaan.

Näille pikkukuusille minulla on ollut mielessä aivan erityinen tehtävä, ja nyt on aika ryhtyä toteuttamaan tuota erikoistarkoitusta.

Linnéan kuusi

Yllä olevan kuvan yksilö, “Linnéan kuusi”, toimi lopulta tänä kesänä lähtölaukauksena pitkäaikaisen suunnitelmani toteuttamiselle. Tämä kuusi pääsi muutama vuosi sitten puutarhastamme altakasteluruukkuun, ja se vietiin iäkkään äitini kodin parvekkeelle, ikkunan eteen, missä se on toiminut pikkuruisena joulukuusenakin.

Nyt se oli kuitenkin jo kasvanut niin suureksi, että sen juuret kaipasivat jo kovasti lisätilaa. Se oli juuri alkanut menettää väriään, ja seuraavaksi olisivat neulaset alkaneet putoilla. Oli korkea aika antaa sen levittää juurensa ja lähteä lentoon… Niinpä starttasimme pitkään kypsytellyn projektin: tilanjakaja/kukkapenkin reunus kuusista!

Muotopuutarha innoittajana

Kauan sitten päätin, että nuo ympäri PuuhaTarhan aluetta kasvavat pikkukuuset pääsisivät aikanaan tilanjakajiksi suurelle takapihallemme. Laittaisin ne reunusaidaksi kukkapenkkien laidoille samaan tapaan kuin keski-Euroopassa on totuttu näkemään puksipuureunuksia kukkapenkkien ympärillä nk. muotopuutarhoissa.

Koska puksipuulla ei juuri ole mahdollisuuksia selvitä omalla kasvuvyöhykkeellämme (2), harkitsin ensin marjakuusten käyttämistä. Mutta sitten hoksasin, että omassa pihassamme kasvoi täysin kelvollisia tavallisten metsäkuusten taimia (jotka myös jatkavat tontin takaosassa olevan kuusista muodostuvan raja-aidan “muotokieltä”), ja päätin valmistella niitä tulevaan tehtäväänsä muutaman vuoden ajan leikkaamalla niiden vuosikasvuja sen verran, että saisin niistä mahdollisimman tuuheita ihan alhaalta asti.

Istutuspaikan merkkaus ja kaivuu

Tulevan tilanjakajan paikka määräytyy tällä hetkellä jo olemassaolevan, ruohottuneen vanhan kukkapenkin linjojen mukaan. Nurmikko sen vieressä on niin tiheää ja täynnä rikkaruohoja, että työ aloitettiin kanttausraudan avulla. Se pureutui tiheään alustaan helpommin kuin iso lapio. Kanttausraudalla merkittiin linja, jota pitkin sitten kuljettiin lapion kanssa ja käännettiin nurmikkoa ylös.

Kaikki ruohotuppaat jotka tuosta nostimme, kärrättiin “TosiAvoKompostiimme” ja laitettiin sinne ylösalaisin etteivät ne samantien juurtuisi ja edistäisi kompostin nurmettumista. Jos haluat tietää lisää kompostoimistavoistamme katso artikkeli aiheesta tästä linkistä.

PuuhaTarhan mittakaavassa ja mökkimäisessä tunnelmassa “silmämäärä” riittää hyvin tuomariksi, mutta toki yritimme hiukan seurata sitä, että linjasta tulisi jotakuinkin suora. Nurmikko kuitenkin valtaa tilaa takaisin huippunopeasti ja tasoittaa reunan.

Anteeksi että häiritsemme, mutta…

Yhteentörmäys muurahaispesien kanssa oli tietysti väistämätön; niitä kun on IHAN. JOKA. PUOLELLA. Onni oli kuitenkin puolellamme, emmekä tällä kertaa osuneet niiden KELTAISTEN muurahaisversioiden, eli Porin murteella “kusiaisten”, pesälle. Ne ovat kyllä selvänä vähemmistönä tonttimme muurahaisväestössä, mutta silti niitä riittää vaikka muillekin jakaa – jos joku nyt sattuisi vaikka kaipailemaan kusiaisia pihaansa… Muutto tuli eteen näille mustillekin, kun eivät älynneet tarpeeksi vikkelästi kuljettaa vauvojaan syvemmälle kukkapenkin puolelle. Annoin niille kyllä puoli vuorokautta aikaa, mutta kun ei niin ei…

Istutusalustan muokkaus

Vanha kukkapenkki oli aikanaan suojattu jonkinlaisella kovalevyn kaistaleella, mutta maan alle jäänyt osa on tietenkin jo reippaasti hapertunut, ja nurmikko+muut heinäkasvit päässeet myös sitä kautta valtaamaan kukkapenkin aluetta. Nyt kaivoin lapionpiston syvyydeltä kaikki mahdolliset juuret pois, minkä jälkeen 1) möyhensin alkuperäistä multaa ilmavammaksi, 2) sekoitin siihen fantastista omaa kompostimultaamme, ja 3) lisäsin joukkoon ja päällimmäiseksi vielä kaupasta ostettua “Havu- ja rhodomultaa.” Siitä tuli kyllä sellainen unelmien cocktail, että jollei siinä suorastaan kukoista pikkutaimet, niin ei sitten missään!

Pieneliöt tervetulleita

“Linnéan kuusi” sai paikan kukkapenkin kauemmasta päädystä, kohdasta missä siitä aikanaan tulee L:n muotoisen aidan kulmakuusi. Istuttamisen yhteydessä varmistin vielä, että se sai avukseen pari kaivannosta löytynyttä matoa – pitämään multaa kuohkeana ja ilmavana sen juurilla.

On hyvin tärkeää, että maa-aineksesta löytyy pieneliöitä: kaikkea mahdollista hyödyllisistä sienikasvustoista ihan kastematoihin asti. Ja itse asiassa jopa muurahaiset tekevät osansa PuuhaTarhan maaperän ylläpidossa – vielä kertaakaan en ole niitä joutunut esimerkiksi kukkapenkeistä ajamaan tiehensä, vaikka talomme porrasrakenteiden herruudesta taistelemmekin niiden kanssa suunnilleen joka toinen kesä!

Suuria suunnitelmia

Yllä olevat kuvat kertovat vielä lopuksi hieman PuuhaTarhan tuon kulman tämänhetkisestä suunnitelmasta. Kuusiaita tulee muodostamaan matalahkon, ällänmuotoisen (täältäpäin katsottuna L:n peilikuva) reunuksen kukkapenkille, joka entisöidään aiempaan loistoonsa.

Myöhemmin lisätyt keltaiset tarha-alpit saavat siirtyä sivummalle, sillä vanhasta keinun rungosta tehdään kaariportti, johon suunnataan kasvamaan ruotsinköynnöskuusama, jolla on ilmeisesti ollut tähän asti liian varjoisa kasvupaikka, sillä se ei ole loivassa rinteessämme oikein menestynyt. Tuon kaariportin läpi tulee kulkemaan reitti “Puu-tarhaan”, eli fiinimmin “Arboretumiin”, missä kasvatetaan tuhatta ja sataa tammentainta, ja muutamaa hevoskastanjaa. Mutta niistä lisää toisessa artikkelissa myöhemmin… 😉

Edit. 10/11/2019:
Tilanjakaja-projekti on vielä kesken, joten sitä tullaan jatkamaan kesällä 2020.

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *