Raparperia ämpäristä

Huhtikuussa kuulin ensi kertaa englantilaisten – ja ehkä muidenkin – tavasta saada normaalia “makeampaa” varhaissatoa raparperista. Brittein saarilla kuulemma oikein valmistetaan juuri tätä tarkoitusta varten pitkänhuiskeaksi venytetyn kirkonkellon näköisiä, keraamisia suojia, joiden alla raparperien annetaan kasvaa. Kun kasvi kasvaa pimeässä siihen ei muodostu lehtivihreää, ja sen maku jää huomattavasti normaalia miedommaksi. Oletko sinä kuullut tästä tavasta? Oletko jo ehtinyt itse kokeilla sitä?

Koska itse en ole koskaan ollut erityisen innostunut raparperista syötävänä kasvina (mahtavan upeana “perennana” kylläkin!), päätin kokeilla tuota kasvatuskonstia PuuhaTarhassa, jonne tätä kasvia on siunaantunut monta jättikokoista juurakkoa. Huhtikuun lopussa raparperit olivat jo lähteneet kasvuun, mutta vielä ei ollut liian myöhäistä.

Miten toimia?

Asetin ison, mustan laastiämpärin ylösalaisin pienimmän juurakon päälle, ja varmistin sämpärin paikallaan pysymisen sekä valontiiviyden peittämällä alareunan n. viiden sentin korkeudelta mullalla. Ympärillä kasvavat muut raparperit saivat toimia verrokkeina, ja muistuttaa minua aikanaan siitä, milloin ämpäri kannattaisi ottaa pois. Mutta sitten muut projektit valtasivat ajatukseni, ja unohdin koko jutun…

Miten kauan pitää odottaa?

Jo parisen viikkoa myöhemmin, toukokuun puolenvälin paikkeilla, havahduin yht’äkkiä siihen, että ämpäri leijui lähes 10 senttiä maanpinnan yläpuolella! Oli siis aika korjata satoa…

Kurkistin ämpärin alle, nostin sen kokonaan pois, ja löysin tällaisia suloisen vaaleanvihreitä lehtiä, joiden varsien alaosa oli jo alkanut punertaa. Taustalla näkyy normaalisti kasvaneita kaimoja, joiden lehdet ovat huomattavasti isompia ja tummempia, mutta toisaalta varret hiukan lyhyempiä.

Miltä ne maistuvat?

Sitten seurasi se varsinainen testi: miltä nämä maistuisivat? Ensi yrityksellä maku ei ollut minun suussani kovin kummoinen; lupaava, mutta ikävän “tylsä.” Aviomies kuitenkin kehotti unohtelevaista PuutarMaria kuorimaan sen raparperin ensin… Parani.

Lopulta muistin, että paras – ja itse asiassa ainoa – hyväksymäni muoto raparperin valmistuksesta syömismuotoon on aina ollut anopin mansikka-raparperikiisseli, jota hän tarjoilee aina juhannuksena kermavaahdon kanssa. Kun aviomieheni sitten paljasti äitinsä reseptin salaisuuden – kaksikymmentäkahdeksan litraa (ehkä vähän liioittelen?) sokeria siinä kiisselissä – ymmärsin kohtalon hetken tulleen PuuhaTarhan kokelaille.

Sokeria laskettiin kulhon pohjalle, ja kuorittu pikkuinen raparperinvarsi dipattiin siihen. NYT se oli todella hyvää!!! Raikasta, virkistävää, eikä yhtään liian hapokasta. TÄLLÄ oli mukavaa piristää itseään iltapäivän kuuman auringon alla; se toimi ikäänkuin janojuoman tavalla ja antoi samalla jotakin pientä purtavaa narskuteltavaksi. Miellyttävää ja sööttiö; suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Entä tämän jälkeen?

Kuuleman mukaan yhtä juurakkoa ei voi paria-kolmea kertaa useammin alistaa tälle käsittelylle, ennen kuin sen täytyy taas välillä saada kasvaa normaalisti. Omalla metodillani – näin pienimuotoisesti toteutettuna – tekee kuitenkin mieleni kyseenalaistaa tuo väite.

En usko että juurakko menettää mitään voimastaan ensi kesää ajatellen, jos se pari viikkoa tämän kesän alussa joutuukin kasvattamaan varsiansa pimeässä. Mahdettaisiinko tuolla tarkoittaa esimerkiksi ammattimaisempia puutarhoja, jotka haluavat saada raparperia markkinoille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ja siksi kasvattavat suuria määriä vain tällä tavalla?

Joka tapauksessa PuuhaTarhan ämpärissä kasvaneeseen juurakkoon jätettiin muutamia varsia jäljelle, jotta nähtäisiin miten nopeasti ne kirivät kiinni vierellään kasvavat kaimansa. Kirjoitusajankohtana, kymmenisen päivää sadonkorjuun jälkeen ämpärikasvatin lehdet ovat jo yhtä tummat kuin muidenkin raparperien, mutta pituutta ne eivät juuri ole kasvaneet, joten muut ovat jo silminnähden niitä korkeampia. Saa nähdä miten käy kun ne kaikki alkavat kehittää kukkia…

Onko sinulla jokin erityisen hyvä (lue: “sokerinen!”) raparperi-idea? Juoma? Piirakka? Verhot? Olisin hurjan kiitollinen reseptistä, tai linkistä sellaiseen!!! Kommenttikenttä löytyy tämän artikkelin alta.

.

.

.

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *