“Porilaine naama”

Alla oleva artikkeli on julkaistu Porilaine-lehden artikkelisarjassa “Porilaine naama” 28.5.2020. Alkuperäisen artikkelin yhteydessä olleita kuvia ei julkaista PuuhaTarha -blogissa.

Artikkelin on kirjoittanut toimittaja Marja-Kristiina Vainela.

“Tääl ei mikkä ol pakko”

Raumalaisen mari Linnainsaaren tie kulki Australian kautta Poriin. Masennuksen ja burn outin jälkeen onni löytyi omasta puutarhasta.

Tääl ei mikkä ol pakko, sanoi raumalainen Mari Linnainsaari jo viisivuotiaana, kun isommat sisarukset yrittivät pakottaa tyttöstä tekemään jotain, mitä tämä ei halunnut. Lausahdus on seurannut Linnainsaarta koko tämän eliniän, ja nykyään se tulee todeksi hänen puutarhassaan. Tai pikemminkin PuuhaTarhassaan. Tääl ei mikkä ol pakko. Saa vain olla ja nautiskella sekä hoitaa omaa mieltään.

Linnainsaari ei kuitenkaan ole koulutukseltaan puutarhuri, vaan näyttelijä. Ammatillisesti käänteentekevä ajanjakso oli, kun vilkas ja haaveiluun taipuvainen neitokainen pääsi 16-vuotiaana avustajaksi Rauman kaupunginteatteriin Oliver Twist -näytelmään. Siellä Linnainsari keksi, että tätä hän haluaa tehdä työkseen. Teatterin lavalla saa näytellä, tanssia ja olla ihmisten edessä.

Teatteripestin jälkeen hän hakeutui Ruotsiin teatterilukioon ja sieltä valmistuttuaan hän kävi kerran Helsingissä Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa.
– Se oli Jouko turkan aikaa. Koululla haisi hiki, ja tiesin että tämä ei ole minun paikkani. Minä halusin kauneutta, kukkia ja perhosia!
Siksi Linnainsaari teki ison siirron ja lähti valtamerten taakse Australiaan asti. Hän opiskeli teatterialan kolmevuotisen tutkinnon Perthissä.

Suomeen palattuaan Mari Linnainsaari perusti oman teatterin, Teatteri Uusikuun. Hän kiersi sen kanssa ympäri maata. Reissuillaan hän johkaantui myös Poriin. Porin Teatterissa Linnainsaari pääsi mukaan kahteen eri näytelmään. Porissa tapahtui muutakin merkittävää: hän kohtasi nykyisen miehensä.

Pariskunta asettui miehen kotikaupunkiin Poriin ja sai 2004 ensimmäisen lapsensa. 2007 syntyi toinen. Kaikki oli periaatteessa hyvin, eikä kuitenkaan ollut. Lapsia kotiin hoitamaan jäänyt Linnainsaari tunsi outoa alakuloa.
– Olin sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Se oli todella raskasta aikaa, mutta vähitellen tunnelin päässä näkyi valoa, varsinkin kun Mari Linnainsaari viimein suostui aloittamaan lievän lääkityksen.
– Pistin pitkään vastaan. Kun mietin, että kumpi on lapsilleni parempi, lääkkeetön mutta masentunut äiti, vai ilonen ja energinen äiti, päätin ottaa aamuisin sen yhden pillerin. Siitä oli valtavasti apua.

Yksi asia oli kuitenkin varmaa: vaikka Mari Linnainsaari rakasti näyttelijän työtä, se vaihe elämästä oli nyt jäänyt taakse lopullisesti. Äitiyden ja näyttelijän yhdistäminen osoittautui liian hankalaksi. Sen sijaan ihmisistä pitävä Linnainsaari rupesi henkilökohtaiseksi avustajaksi vammautuneille henkilöille. Työ tuntui mukavalta ja avustettavien kanssa synkkasi hyvin.

Sitten kuitenkin avustettava vaihtui taas kerran uuteen ja Mari Linnainsaaren työmäärä kasvoi moninkertaiseksi. Liekö osasyynä taannoinen masennus, mutta tällä kertaa Linnainsaari sairastui pahaan burn outiin.
– Olin totaalisen uupunut. En jaksanut mitään muuta kuin maata sängynpohjalla.

Puoli vuotta sitä totaalista romahdusta kesti. Mari Linnainsaari sai kuitenkin itsestään irti sen verran, että jaksoi raahautua ulos. Vaikka oli helmikuu, hän makasi pihalla kääriytyneenä viltteihin. Kevään alkaessa osoittaa ensi merkkejään Linnainsaari huomasi muurahaisen. No niin, siinä se vipeltää, ei sen kummempaa. Kuin varkain ja vähitellen pihalla makaaja alkoi havaita kiinnostuvansa yhä enemmän ympäristöstään ja elämästä yleensä.
– En ole ikinä ollut mikään varsinainen luotoihminen, mutta huomasin, miten puutarhani oli hoitanut minua kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Linnainsaari oli kerännyt voimiaan puutarhansa rauhassa, hänellä virisi mielessä myös bisnesidea. Miksi ei olisi mahdollista yhdistää puutarhassa oleilua ja sen hoitoa myös pieneen ansaintamahdollisuuteen? Koska yrittäjyys oli Linnainsaarelle tuttua jo oman teatterin ajoilta, Mari Linnainsaari pani pystyyn PuuhaTarha -blogin, jonka yhteyteen perustetun Putiikin avajaisia vietettiin toissaviikolla. Siellä hän myy omassa pihassaan Englannista tuotuja kalkkimaaleja, joihin hänellä on yksinmyyntioikeus Porin kaupunkialueella. Myyntiartikkelivalikoimaa on tarkoitus laajentaa, ja Linnainsaari on myös avamassa verkkokauppaa.

Lisäksi Linnainsaari tarjoaa puutarhansuunnittelupalveluja. Bloginsa yhteydessä hän julkaisee myös Tiistaitallenne -nimistä puutarhaohjelmaa, jossa haastatellaan alan ammattilaisia ja harrastajia, sekä käsitellään kasvukauden ajankohtaisia tapahtumia.
– Tääl ei mikkä ol pakko, on Mari Linnainsaaren kantava ajatus myös hänen kaikissa nykyisissä tekemisissään.

KUKA TÄÄ O?

  • Porilainen yrittäjä ja entinen näyttelijä.
  • Syntynyt 1968 Raumalla neljälapsiseen perheeseen. Omaa sukua Ekqvist.
  • Omaan perheeseen kuuluu 2004 ja 2007 syntyneet lapset, aviomies ja koira.
  • Pitää oman kotinsa pihassa PuuhaTarhaa Tuorsniemessä osoitteessa Satutie 8. “Ostimme tämän talon vuonna 2010. Se oli muutenkin merkittävä vuosi minulle, sillä isäni kuoli kyseisenä vuonna ja minusta tuli Jehovan todistaja.”
  • Harrastaa pionien kasvattamista ja on myös Suomen Pionistien jäsen.

Satakunnan Kansa -lehden alaisuudessa on julkaistu ilmaista Porilaine-lehteä vuodesta 2013 lähtien. Molemmat siirtyivät Sanoma Media Kustannus OY:n omistukseen toukokuussa 2020. Porilaine-lehti ilmestyy kerran viikossa Satakunnan alueella. (EDIT: 1.6.2020 tarkennettu tietoa lehtien omistajasta.)

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *