Pionilajeja

Mitä tarkoittaa “laji”, kun puhutaan kasveista? Mitä pionilajeja on olemassa? Näihin kysymyksiin saat vastauksen tässä artikkelissa.

Vahvasti yksinkertaistettuna pioneita on maailmassa vain kahta sorttia: ruohovartisia pioneita ja pensaspioneita. Kummastakin on olemassa useita lajeja, ja kaikista lajeista puolestaan suuri määrä lajikkeita. Mitä nämä käsitteet tarkkaan ottaen tarkoittavat? Simppelisti ilmaistuna:

  • Laji = ryhmä esim. kasveja tai eläimiä, jotka ovat niin samanlaisia, että pystyvät lisääntymään keskenään.
  • Lajike = Ihmisen kasvinjalostuksen lopputuloksena aikaansaama kahden tai useamman eri lajin risteytys, yhdistelmä. Eläinten ollessa kysymyksessä puhutaan useimmiten rodusta, kasvien tapauksessa lajikkeesta.

Tutustumme nyt vähän lähemmin noihin kahteen eri tyyppiseen pionikasvien muotoon, ruohovartisiin pioneihin ja pensaspioneihin.

Ruohovartiset pionit:

Ruohovartiset pionit, jotka siis kaikkien perennojen tapaan lakastuvat syksyllä, jaetaan Euroopassa yleensä neljään eri ryhmään: luonnonlajit, hybridit, lactiflorat, sekä Itoh-pionit. Alla kustakin lyhyt kuvaus.

1) Luonnonlajit

Monet luonnonlajit ovat verrattain matalia lajeja, joissa yksinkertaisen kauniit valkoiset tai vaaleanpunaiset kukat. Sinnikkäät luonnonlajit ovat niitä, jotka pioneista ensimmäisinä puhkeavat kukkaan alkukesällä. Luonnonlajit myös risteytyvät helposti keskenään.

Useat pioniharrastajat ovat ensin ihastuneet suuriin ja näyttäviin pioneihin, ja vasta myöhemmin tutustuneet – ja viehättyneet – luonnonlajien herkän puhtaasta kauneudesta. Luonnonlajeja ovat esim. vuoripioni, munkinpioni ja kuolanpioni. Nämä ovat siis kaikki omia pionilajejansa.

2) Hybridit

Sana “hybridi” tarkoittaa yhdistelmää. Pionien ollessa kyseessä se kertoo siitä, että jalostaja on risteyttänyt kaksi eri pionilajia keskenään. Ensimmäinen länsimainen jalostaja, jonka risteyttämät hybridit saivat osakseen suuren suosion, oli amerikkalainen Arthur P. Saunders (1920-luvulla).

Hybrideistä on olemassa monia eri lajikkeita (= eri pionilajeja risteyttämällä saatuja, keskenään eri näköisiä hybridejä), mm. ‘Buckeye Belle’, ‘Coral Charm’ ja ‘Paula Fay’. Myös suomalaisista pihoista löytyvä nk. tarhapioni on hybridi, sillä se on kahden luonnonlajin (vuori- ja turkinpionin) risteymä.

Ruohovartisista pioneista hybridit ovat kukkimisvuorossa seuraavina luonnonlajien jälkeen. Hybridien varret ovat monesti hieman tanakampia, ja kukat aavistuksen pienempiä tai vähemmän kerrannaisia kuin esim. lactiflorien, joten ne eivät useinkaan tarvitse erillistä tukea.

Oman kokemukseni mukaan hybridit ovat olleet alttiimpia esim. pioniharmaahomeelle ja mosaiikkivirukselle kuin lactiflorat, mutta tästä eivät välttämättä muut pioniharrastajat ole samaa mieltä.

3) Lactiflorat

Suurin osa suomalaisissa puutarhoissa asuvista pioneista on tähän asti ollut lactifloria (vanhemmilta nimityksiltään kiinanpionit/jalopionit). Niiden vahvat, paksut varastojuuret kestävät ilmastoamme erittäin hyvin, ja silloin tällöin kuuleekin esim. enemmän talvenarkoja pensaspioneita “oksastetun” lactifloran juureen.

Lactiflorat ovat usein korkeita pioneja, joilla on suorastaan mahtipontisen näyttävät kukinnot. Noilla suurilla kukilla on hintansa: ensinnäkin ne ovat niin raskaita, että varret eivät jaksa niitä kannatella pystysuorassa. Lactiflorille onkin tyypillistä, että ne kaartuvat ja lamoavat jopa maata myöten, ellei niitä tueta kasvituella. Toiseksi nuo upeat kukinnot pilaantuvat herkästi kastuessaan.

Huomaavainen puutarhuri järjestäisi tietenkin niille jokaiselle oman sateenvarjonsa sadepäiviä varten, mutta enpä ole vielä niiiiin huomaavaiseen puutarhuriin törmännyt. (Hmm… nyt alkaa inspiraatioaistimuksiani kutkuttaa…)

Monille tuttuja lajikkeita ovat esim. ‘Sarah Bearnhardt’, ‘Duchesse de Nemours’ ja ‘Karl Rosenfield’, jotka kaikki kukkivat tyypillisesti pionien kukinta-ajan keski- ja loppupuolella.

4) Itoh-pionit

Itoh-pionit edustavat kasvimaailman “Mission Impossiblea.” Kaiken järjen mukaan niiden ei pitänyt olla mahdollisia! Eivätkä ne olleetkaan. Ennen kuin japanilainen jalostaja Toichi Itoh ne sai onnistumaan… Hän nimittäin onnistui risteyttämään ruohovartisen pionin ja – ajattele: pensaspionin (jota kutsutaan myös puupioniksi). Ajatus oli suunnilleen samaa luokkaa, kuin että omenapuu saataisiin tuottamaan voikukkia joka kevät oksistossaan!

Itoh-hybrideillä on tyypillisesti vahvat varret, ja kauniit, vaikkakin lactifloriin verrattuna kohtalaisen simppelit kukinnot. Yleensä ei kovin paljon sivunuppuja, mutta poikkeuksiakin on.

Jotkin Itoh-pionit aloittavat kukintansa jo hetkeä ennen ensimmäisiä lactifloria, mutta toisaalta Itohien joukosta löytyy myös runsaasti sellaisia, jotka kukkivat vielä paljon sen jälkeen kun lactiflorat ovat lakastuneet.

Pensaspionit:

Pensaspioneita kutsutaan myös nimellä puupionit. Mutta puupioni on harhaanjohtava nimitys, sillä näillä kasveilla ei milloinkaan ole puiden tapaan yhtä runkoa, josta oksat haarottuisivat. Sen sijaan ne ovat selvästi pensasmaisia kaarnapintaisine oksineen, joten aika tulee näyttämään kumpi nimi jää pysyväksi: pensaspioni vai “puuvartinen pioni”, millä nimellä niitä myös joskus kutsutaan.

Pensaspionit kukkivat yleensä alkukesällä, ruohovartisten luonnonpionien jälkeen, syreenien kanssa suunnilleen samaan aikaan.

Pensaspionien ryhmästä löytyy useita alalajeja, mutta koska niiden nimitykset eivät vielä oikein tunnu asettuneen aloilleen, vaan muuntuvat sitä mukaa kun niihin paremmin tutustutaan, ei edes niiden tarkkaa lukumäärää pysty tänä päivänä sanomaan. Otettakoon kuitenkin esimerkiksi muutamia:

1) Pensaspionien luonnonlajit

Kuten ruohovartisista, myös pensaspioneista on vielä olemassa verrattain vaatimattoman oloisia, mutta yksinkertaisuudessaan erittäin viehättäviä luonnonlajeja.

Alkuperäisiin luonnonlajeihinhan on sisältynyt kaikki se geneettisen monimuotoisuuden kirjo, joka on mahdollistanut nykyisten pensaspionien suuren värien ja kuvioiden skaalan, sekä huikean valtavienkin kukkien tuottamisen. Joten vaikka lukuisia lajeja on jo kadotettu sukupuuttoon, edes joitakin pyritään harrastajapiireissä vielä kuumeisesti säilyttämään tuleville sukupolville.

Esimerkkejä luonnonlajeista ovat delavayi (nuokkupensaspioni), ludlowii (tiibetinpioni) ja ostii (Henan-provinssista Kiinassa).

2) Gansu-pensaspionit

Yhtenä esimerkkinä nimitysten muuttumisesta, kun tieto lisääntyy olkoon suomalaisille ehkä tutuimmat, “rockii” -pensaspionit:

Itävaltalais-amerikkalainen tutkimusmatkailija ja kasvitieteilijä Joseph Rock teki tunnetuksi Gansun maakunnasta Kiinassa tuomansa pensaspionilajin, joka alunperin nimettiin hänen mukaansa. Näistä rockii-lajeista on sittemmin jalostettu useita eri näköisiä lajikkeita.

Mutta nykytiedon mukaan Joseph Rockin mukanaan tuoma pensas ei ollutkaan yksi luonnonlaji, kuten aiemmin oletettiin, vaan tulos luonnossa spontaanisti tapahtuneesta kahden (tai useamman) luonnonlajin risteytymisestä keskenään.

Koska rockii-pensaspioneissa yksi erittäin selkeä tunnusmerkki on terälehtien juuressa olevat tummat laikut, onkin niiden viimeisin nimitys (tällä hetkellä, ja vapaasti suomeksi käännettynä) tarkennettu muotoon “purppuralaikullinen pensaspioni”, joka kuuluu Gansu-ryhmään.

Kannattaa tässäkin kohtaa muistaa taimiliikkeessä ollessaan että “valkoinen”, “vaaleanpunainen” ja “punainen” eivät ole lajikenimiä! Myös näistä pensaspioneista on tietenkin olemassa monia lajikkeita kuten esim. kiinalaiset ‘Sheng Hua Fen’ ja ‘Jing Hua Qing Xue’. Amerikassakin on aivan viime vuosina jalostettu useita erittäin hienoja purppuralaikullisten hybridejä, kuten ‘Angel Emily’ ja ‘Capt’n Kate’.

3) Lutea-hybridit

Kaikilla lutea-risteytyksillä on toisena vanhempanaan luonnonlaji P. delavayi, joten suhteellisen pienet ja usein nuokkuvat kukat ovat niille varsin tyypillisiä. Toisaalta joillakin näistä on potentiaalia kasvaa lähes parimetrisiksi, ja niiden lehdet ovat huomiota herättävän komeat.

Kun itse ajattelen näitä pensaita, mieleen tulee heti paljon keltaista. Tunnetuimpien lajikkeiden joukkoon kuuluvat varmasti ‘High Noon’, ja ‘Alice Harding’ – molemmat kauniin keltaisia.

4) Suffruticosat

Ne ruokalautasen kokoisilla kukinnoilla kukkivat pionit, joita olet ehkä nähnyt kiinalaistyttöjen tai -naisten hiuksissa juhlapäivinä: ne ovat todennäköisimmin olleet suffruticosa-pensaiden kukkia. Näitä pensaspioneita on kiinassa jalostettu jo aikojen alusta…

Vanhin yhä kaupallisessa myynnissä oleva suffruticosa-pensaan lajike on nimeltään ‘Yao Huang’, eli Yaon Keltainen. Se on mainittu kirjallissa lähteissä ensimmäisen kerran jo vuonna 1034. Ajattele: samaa lajiketta viljelty ja myyty jo TUHANNEN vuoden ajan!!! :0 Mikä muu jalostettu kasvi voi kehua samanlaisella historialla?

Muita esimerkkejä suffruticosa-pensaiden lajikkeista ovat ‘Shima Nishiki’, ‘Hanakisoi’, sekä PuuhaTarhan ensimmäinen pensaspioni ikinä: syksyllä 2019 istutettu ‘Kao’.

Kiinnostavatko pionit sinua?

Harkitse tosissasi liittymistä Suomen Pionistien ystävälliseen porukkaan!

Pionistien jäsenlehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, nettisivustolta löydät linkkejä alan huippujalostajien sivuille ja taimistoihin mm. Euroopassa (jotka muuten myöntävät Pionistien jäsenille alennuksia myös muista perennoista), ja ruotsalaisen emoseuran sivustolla oleva pionirekisteri sisältää valokuvia ja tietoja jo yli 500:sta jäsenten omissa puutarhoissa kasvavasta eri lajikkeesta.

Paljon muitakin hyötyjä koituu jäseneksi liittyville – ja oikeasti pilkkahintaan! Lisää informaatiota Pionisteista, sekä linkin yhdistyksen kotisivulle löydät tästä klikkaamalla.

Oliko tästä artikkelista mielestäsi sinulle hyötyä?
Kommentoi alla olevaan kommenttikenttään!

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *