Linda Schilén

“Älykkyys voi ilmetä pään sisäisenä kyvykkyytenä, mutta myös käsien kykynä. Itse työskentelen jatkuvasti tunteiden, käsien, muotoilun ja luomisen parissa. Minulla onkin tapana vitsailla olevani älykäskätinen jokapaikantaiteilija.” Näin kuvailee itseään Linda Schilén.

“Vaimo, äiti, emäntä ja ystävä”, sanovat muut. “Lentoemäntä, puutarhuri, kirjailija, taidemaalari ja julkkis”, lisäävät monet. Millainen ihminen siis Linda Schilén lopultakin on?

Linda Schilén on yksi Ruotsin tunnetuimpia puutarhureita, sillä hän on jo kauan esiintynyt TV-kanava TV4:n ohjelmassa “Nyhetsmorgon”, tuoden aina esille ajankohtaisia vinkkejä ja neuvoja puutarhasta kiinnostuneille katsojille. Tämän lisäksi hän luennoi ja esiintyy hurjaan tahtiin ympäri maata, ja on myös yksi pohjoismaiden suurimpien puutarhamessujen projektipäälliköistä. On siis selvää, että hänen PuuhaTarha -blogille myöntämänsä haastattelu on harvinainen onnenkantamoinen, ja olenkin erittäin kiitollinen ja otettu siitä, että hän valitsi viettää aamupäiväänsä tietokoneen äärellä, juttelemalla itselleen tuntemattoman suomalaisen bloggarin kanssa!

Haastattelu toteutettiin Zoom-ohjelman avulla, joka on laadittu mm. kokousten pitämistä varten videokameroiden ja mikrofonien välityksellä. Yhteys toimi todella hyvin, vaikka pientä viivettä äänessä ja kuvassa ilmenikin, eikä oma vanha nettikamerani valitettavasti näyttänyt toivotun laatuista kuvaa.

Linda oli asettunut istumaan kasvihuoneeseensa, ja jos näin oikein, niin puutarhassa hänen takanaan vaikutti jo olevan lehdet puissa. Hänen vierellään pöydällä oli erikoinen, vaaleanpunaisilla tai lohenvärisillä (videokuva saattoi vääristää väriä hieman) kukilla kukkiva pelargoni, jonka terälehdet olivat kärjistään tähden sakaroiden tavoin terävät. Mutta niin paljon minulla oli häneltä kysyttävää, että tuon pelargonin nimeä en koskaan tullut kysyneeksi! Mahtaako kukaan teistä lukijoista tunnistaa sitä videon kuvakaappauksesta, joka löytyy alempaa tästä artikkelista?

Mutta siirrytäänpä asiaan: ensimmäiseksi kyselin Lindalta hänestä itsestään, ja Tukholmassa vuosittain järjestettävistä Nordiska Trädgårdar -messuista (pohjoismaiden suurimmat puutarhamessut). Seuraavassa kuulet hänen itse kertovan näistä asioista.

Työskentelytavoista

Lindan kasvihuone

Missä hyvänsä ammatissa toiminkin, tuon aina oman taiteellisuuteni siihen mukaan. Esimerkiksi puutarhaa katson aina taiteellisesta näkökulmasta – mieluummin kuin mittanauha kädessä suunnitellun täsmällisyyden vinkkelistä. En suunnittele puutarhaa pöydän ääressä istuen, vaan toimin tunteen pohjalta, konkreettisesti kokeilemalla mitkä kasvit sopivat yhteen, mikä sommitelma tuntuu hyvältä.

Kun kirjoitan (puutarha)kirjaa, kirjoitan sen mieluummin tarinoiden muodossa, kuin tietokirjana. Uskon että kertomusten pohjalta oppii asioita jopa paremmin, kuin pelkän faktan kautta. Sillä tavoin oppiville ihmisille minä ainakin kirjoitan.

Kun filmaamme puutarhaosioita TV4:n ohjelmaan “Nyhetsmorgon”, en halua meidän pelkästään keskittyvän “multaan”, vaan luon tilanteeseen lisäsävyjä esimerkiksi musiikilla. Musiikki on minulle hyvin tärkeää, ja olen huomannut että moni muukin saa Ahaa-elämyksiä, jos neuvoessani heitä käytän musiikkiin liittyvää symboliikkaa. Esimerkiksi laatiessani erilaisia kasviyhdistelmiä ruukkuihin, ajattelen kasveja ikäänkuin eri äänilajien laulajina kuorossa; tässä on pari korkeaa sopraanoa, ja tuossa muutama matalampi ja pyöreämpi tenori. Ja se viimeinen “katseenvangitsijakasvi” on tietenkin esityksen solisti, joka vaatii suurimman huomion itselleen…

(Tässä kohtaa muuten Linda käytti kasviyhdistelmistä ruotsinkielistä sanaa “växtkomposition”, joka sanatarkasti tarkoittaa kasvisävellyksiä. 🙂 Miten osuva ilmaus!)

Nordiska Trädgårdar 2020 -puutarhamessuista

Nordiska Trädgårdar -messuilla vastuullani on jo vuosien ajan “Blomlabbet:in” (Kukkalabran) projektivastaavana ollut suuri määrä erilaisia tehtäviä, ja kaikki alkoi nytkin olla valmista, kun sainkin kuulla, että messut peruutettaisiin kokonaan – vain runsas viikko ennen niiden alkua. Tarkoituksenani oli juuri ollut ajaa Blomsterlandet:iin tekemään lopullinen, hurjan kokoinen kasvitilaus tarvitsemistani kasveista… Olin tietenkin erittäin surullinen tilanteesta. Messujen peruutus oli suuri menetys kaikille.

Kukkalabran eri workshop:ien osallistujalistat ovat jo usean vuoden ajan olleet täyteenbuukattuja jopa puolitoista kuukautta ennen messujen alkua, joten tiesin monien muidenkin olevan pettyneitä. Olemme pitäneet workshop:eja mm. siitä miten itse voi sekoittaa hyviä kukka-/kasvimaaaineksia mullaksi, miten tehdä pajutöitä tai kauniita kukka-asetelmia, opastaneet ihmisiä erilaisten hyötykasvien viljelyssä ja niin edelleen.

Messujen järjestäjätaholla oli kuitenkin pieni innokas kuvausryhmä, joka ajatteli että “täytyyhän meidän jotain tehdä!” He esittelivät idean digimessujen järjestämisestä messuisäntä Göran Ekbergille, ja joustavana, innovatiivisena johtajatyyppinä Göran syttyi heti. Minua pyydettiin mukaan kuvauksiin vain kaksi päivää ennen lähetystä, joten siinä piti kaikkien olla nopeita liikkeissään, mutta minustakin koko idea oli kertakaikkisen hieno. Saatoimme tarjota yleisölle edes jotakin, emmekä vain haihtuneet savuna ilmaan…

Digimessut järjestettiin huippunopeasti. Aikaa päätöksen tekemisestä itse lähetykseen oli vain parisen päivää, joten järjestelyjen aikataulussa oli loppujen lopuksi kyse vain muutamista tunneista… Kukaan meistä ei myöskään ollut järjestänyt vastaavaa tilaisuutta aiemmin, joten olimme kaikki täysin täysin uusilla vesillä. Nyt meillä on tämä kokemus takanamme, joten jos käy vaikka niin että ensi vuonna messuihin halutaan yhdistää jonkinlaisia live-osuuksia, niin onnistumme varmasti vielä paremmin.

Käänteentekevä vuosi 2006

Vuonna 2006 muutin perheeni kanssa tuohon taloon, joka on tämän kasvihuoneen vieressä…

(Tässä vaiheessa minä räjähdin nauramaan: miten sopiva lausahdus puutarhurille! Kasvihuone ei ole talon vieressä, vaan tuo talo tuossa sattuu olemaan tämän maailman navan, kasvihuoneen, vieressä 😉 )

Niin, siis kun me muutimme tänne, oli talo niin huonossa kunnossa, että sille oli jo haettu purkulupa. Mieheni oli kuitenkin niin täydellisesti ihastunut 1920-luvulla rakennetun talon tyyliin ja sijaintiin, että hän puhui minutkin ympäri ennustuksillaan siitä, että lumen alta varmasti keväällä ilmestyisi mahtavan kaunis vanha puutarha. Olin saaristokodissamme viljellyt vähän jotakin, joten hän tiesi minun olevan kiinnostunut kasveista.

Mutta siinä vaiheessa kun lumi suli, olimme purkaneet ja rakentaneet puolet talosta täysin uusiksi, ja sen totisesti näki myös puutarhasta; suuri osa oli pelkkää mutavelliä! Eräänä päivänä olin kuitenkin talomme pannuhuoneessa – meillä oli silloin vielä öljylämmitys – ja löysin eräältä hyllyltä pieniä, vanhoja peltirasioita. Ravistaessani niitä kuulin, että sisällä on jotain. Avasin sinikantisen rasian kannen – ja löysin sieltä siemeniä! En tiennyt mitä siemeniä ne ovat. Mukana oli vain pieni lapunsuikale, jossa luki “Äidin korkea kukka.”

Tajusin löytäneeni siemeniä, joita talon edellinen asukas oli kerännyt puutarhastaan syksyllä, aikomuksenaan kylvää ne seuraavana keväänä. Elämä kuitenkin päätti toisin, ja Ester Nilsson kuoli puutarhassaan – lapio kädessään – ennen kevättä.

Linda ja Ester-tädin siemenrasia. Pieni muistilappu on vieläkin sen sisällä.
Vasemmalla alussa mainitsemani erikoisen näköinen pelargoni. Tunnistaako kukaan sitä?

Tietenkin minun oli aivan pakko kylvää Ester-tädin siemenet multaan! Olin sitä paitsi utelias: minkä kukan siemeniä nämä olivat? Niiden itävyysaste osoittautui olevan 100 %. Ei pelkästään puutarhassa, vaan myös minun sielussani… Puutarhasta tuli minulle suorastaan pakkomielle: kylvin siemeniä ja istutin kasveja joka puolelle, ja kaikki menestyivät upeasti! Saaristossa olin joutunut taistelemaan kaikkia luonnonvoimia vastaan, mutta täällä sain työskennellä yhdessä luonnon elementtien kanssa. Se sytytti minussa niin suuren intohimon, että mieheni joutui iltaisin taskulampun valossa etsimään minua pihan pensaiden joukosta saadakseen minut välillä sisälle…

Ja niinhän siinä sitten kävi, että jouduin lopulta ottamaan eron. En miehestäni, vaan työstäni lentoemäntänä! Rakkauteni puutarhaan oli niin vastaansanomaton, että minun täytyi jättää työni, jossa kiersin maapalloa 10 000 kilometrin korkeudella, ja laskeutua alas maan päälle sitä viljelemään… Kutsumukseni oli niin selvä.

Talokaupan allekirjoitustilaisuudessa olin muuten saanut selville, että Esterin sukunimi oli Nilsson – sama kuin oma tyttönimeni – ja kaiken huipuksi hänen henkilötunnuksensa loppuosa oli tismalleen sama kuin minulla! Tunsin vahvasti olevani oikeassa paikassa. Kun sitten jätin työni lentoemäntänä, tiesin että tulisin tarvitsemaan puutarhassakin jonkun työkaverin. Niinpä hankimme tänne koiran, ja annoin sille nimen Ester, jotta yhä vielä puutarhassa kaikuisi kutsuhuuto: “Ester!”

Mutta mikä sitten olikaan se “Äidin korkea kukka”? Sen, rakkaat lukijat, saatte kuulla ensi viikolla… 😉 Silloin jatkuu Linda Schilenin haastattelu, ja saamme kuulla mm. millainen on hänen unelmapuutarhansa. Tutustumme myös tarkemmin taidemaalari-Lindaan, kirjailija-Lindaan, sekä valokuvaaja-Lindaan.

Jos sitä ennen haluat vilkaista hänen kirjallista tuotantoaan, niin voin vinkata, että yksi hänen neljästä kirjastaan on jo käännetty suomeksi. Koska kirjastot eivät tällä hetkellä ole koronaviruspandemian johdosta auki, kerron että tuo kirja “Keittiötarhurin vuosi” on myynnissä mm. Adlibris -nettikirjakaupassa hintaan 28,60 €.

Mikäli kiinnostut lukemaan siitä tarkempia tietoja heidän nettisivuiltaan, pyydän mitä nöyrimmin, että menet noille sivuille klikkaamaalla Adlibris-mainosta, joka löytyy blogin etusivulta, täältä. Tällä tavoin, JOS päädyt ostamaan tämän tai jonkun muun kirjan (Huom! mitään velvoitetta siihen EI ole), Adlibris kiittää PuuhaTarha -blogia maksamalla muutaman prosentin osuuden kirjan summasta blogille. Tätä kutsutaan affiliate-kumppanuudeksi, ja sen avulla sinun on mahdollista tukea PuuhaTarhan toimintaa, ilman että se maksaa sinulle yhtään ylimääräistä. Kiitän sinua tuosta mahdollisesta tuesta jo etukäteen!

Tarinamme jatkuu taas ensi viikon perjantaina!
P.S.: Nyt ainakin minä ymmärrän mitä Linda tarkoittaa sanoessaan kirjoittavansa kirjansa mieluummin kertomusten muodossa, kuin faktatietoutena…

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

4 kommenttia

Vastaa käyttäjälle U-B. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *