Linda Schilén, osa 2

Haastattelun ensimmäinen osa päättyi kutkuttavaan mysteeriin: mikä olikan se “äidin korkea kukka”, jonka siemeniä Linda löysi pienestä peltirasiasta talonsa kellarissa? Aloitamme kakkososan siitä.

Seuraavaksi Linda kertoo myös unelmapuutarhastaan, kirjoistaan ja maalaustaiteestaan.

“Äidin korkea kukka”

Kylvin siis Ester-tädin pienestä, sinikantisesta peltilaatikosta löytyneet siemenet häneltä “perimääni” puutarhaan, ja jäin uteliaana odottamaan, mitä kukkia saisin pian nähdä. Ja vähitellen maasta ilmestyi ja kasvoi… kosmoskukkia! En vielä tänäkään päivänä tiedä mitä tismallista lajiketta ne olivat, sillä kosmoskukkiahan on olemassa laaja kirjo. Mutta niillä, ja kaikilla kesäkukkasilla, oli suuri vaikutus siihen, millaista elämää elän nykyään.

Minulla on tapana verrata ihmisiä ja kasveja; molempien pitää päästä oikeanlaiseen kasvualustaan, jotta ne alkaisivat kukkia! Jos istutat aurinkoa rakastavan ihmisen tai kasvin varjopaikkaan, on yhdentekevää, vaikka antaisit sille kuinka paljon tahansa lisäravintoa, tai taistelisit sen puolesta, se ei kuitenkaan puhkea kukkaan kauniisti. Varjossa menestyy ainoastaan sellainen kasvi tai ihminen, joka rakastaa varjoa.

Itse en koskaan tuntenut olevani oikeassa elementissäni, kun työskentelin lentoemäntänä. Löysin oman paikkani puutarhasta, ja siksi olen vasta nyt alkanut “kukkia” voimakkaasti. Ja koska kosmoskukka ja muut kesäkukat olivat minulle niin merkityksellisiä, suunnittelin kesäkukkien siemenkokoelman yhteistyönä Nelson Gardenin, ruotsalaisen Blomsterlandetin, ja norjalaisen Hagelandet -ketjun kanssa. Kokoelma sisältää 43 erilaista kesän kasvia.

Olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa Ester-tädille. Siemeniä pidetään usein pieninä, merkityksettöminä asioina, mutta niissä on uskomattoman paljon voimaa!

Unelmapuutarha

Valkoinen kukkapenkki on kauniin harmoninen.

Unelmieni puutarha löytyy… Englannista! Kävin viime vuonna Sissinghurstissa, Vita Sackville-Westin ja Harold Nicolsonin linnan puutarhoissa, ja olin kuin puulla päähän lyöty. Eri puutarhahuoneiden kokonaisuus oli… suorastaan rankka kokemus, sillä haltioiduin niin täydellisesti jokaisesta uudesta “huoneesta” johon astuin. Siellä oli niin valtavasti upeita ideoita ja vaikutteita imettävissä, että olin lopulta ihan pyörällä päästäni!

Ajattelin myös ajan vaikutusta; luulen että me saamme tänä päivänä nauttia vielä kauniimmasta puutarhasta, kuin Sissinghurstin perustajat, sillä heidän päivinään kasvit eivät vielä olleet ehtineet asettua aloilleen, ja nykyisin jättikokoiset puutkin olivat silloin paljon pienempiä. Mutta Sissinghurst on siis yksi minun unelmapuutarhoistani.

Toisaalta, jos puhutaan unelmapuutarhasta, niin pidän erittäin paljon myös villistä luonnosta, metsästä. Nautin olostani enemmän englantilaisissa puistoissa, kuin esimerkiksi ranskalaisissa, missä kasvit ovat tiukassa järjestyksessä ja usein jopa muotoonleikattuja, ikäänkuin “kesytettyjä.” Mielestäni sillä tavoin kasvista poistetaan sen mielikuvituksellisuus, taiteellisuus.

PuuhaTarha – Linda Schilénin unelmien puutarha? 😉

Unelmieni puutarha liikkuu siis jossain akselilla luonnontila – englantilainen puisto – Sissinghurst… Se on aikalailla tuollainen kuin tuossa sinun kuvassasi PuuhaTarhasta! (Kröhöm, hän siis oikeasti sanoi noin – en pistä omiani!!!) Teillä on saniaisia, pioneita, puiden oksat kattona… Kuvan täällä päässä ollaan puolivarjossa, viileässä paikassa, mutta kasvien lomasta näkyy aurinkoinen, valoisa aukio. Eri tilojen tunnelmat vaihtelevat – juuri niinkuin metsässäkin!

Kirjojen kirjoittamisesta

Kuvan lähde: adlibris.com.

(Tästä pääsimmekin suoraan seuraavaan aiheeseen: Linda on juuri julkaissut uusimman kirjansa, “Konsten att skapa trädgårdens rum”, eli vapaasti käännettynä “Puutarhahuoneiden luomisen taito.”)

Viimeisin kirjani on niin tuore, että sain itsekin siitä vasta edellispäivänä 30 kappaletta myytäväksi. Tämä kirja eroaa kaikista aiemmista kirjoistani siinä, että tällä kertaa olen itse myös ottanut lähestulkoon kaikki valokuvat. Se on tärkeä yksityiskohta, sillä haluanhan välittää lukijoille juuri minun tapani nähdä ja kuvailla asioita. Jos paikalle saapuu joku ulkopuolinen valokuvaaja, niin hän väistämättä kuvaa kohteen sellaisena kuin hän sen kokee.

Tämä kirja on siis enemmän minun näköiseni, kuin aiemmat kirjani. Kuvat merkitsevät minulle paljon, ilmaisen itseäni niiden kautta muutenkin. Mutta teillähän on siellä Suomessa julkaistu suomeksi toinen kirjani; “Genvägar till köksträdgården” (suoraan käännettynä “Oikopolkuja keittiöpuutarhaan”, mutta suomeksi otsikoitu “Keittiötarhurin vuosi”).

Kysyttäessä mahdammeko jossain vaiheessa saada tämän uusimman kirjan suomenkielisenä kauppoihimme, vastasi Linda, hieman ilkikurisesti ripsiensä lomasta minua katsellen:

Niin… jos tarpeeksi moni sellaisen perään kyselee, on olemassa mahdollisuus saada se julkaistua suomeksi. Mutta siihen tarvitaan monta sellaista, jotka sanovat: “Me haluamme lukea tuon kirjan!” Ottakaa yhteyttä siihen kustantajaan, joka julkaisi “Keittiötarhurin” (Kustannus-Mäkelä Oy). Hehän ovat jo julkaisseet samalta kirjailijalta yhden kirjan, heillä on sopimus ruotsinkielisen alkuperäisteoksen kustantajan, sekä agentin kanssa, joten he lienevät paras toiveenne.

VÄLINOOTTI:

Adlibriksessä olevan sisältökuvauksen mukaan Lindan viimeisin kirja, “Konsten att skapa trädgårdens rum”, inspiroi sinua luomaan itsellesi paikan, johon todella tunnet kuuluvasi, ja antaa käytännöllisiä esimerkkejä siitä, miten puutarhassa voi käyttää mielikuvitustaan luodakseen alueita, jotka vastaavat kodeistamme löytyviä huoneita:

  1. Puutarhan huoneet:
    1. Pääovi
    2. Eteinen
    3. Olohuone
    4. Keittiö
    5. Kylpyhuone
    6. Varjo-/lepohuone
    7. Makuuhuone
    8. Kodinhoitohuone

Joten hyvä väki: nyt kaikki kirjoittamaan lyhyt viesti Kustannus-Mäkelälle siitä, että me suomalaiset puutarhurit haluamme kuulla lisää Lindan ajatuksia tästä aiheesta!
Nostetaan asiasta PuuhaTarhalaisHalooAdressiAloite, ja tehdään tästä kirjasta Great Again! 😉
Kustannus-Mäkelän omilla nettisivuilla lukee nimenomaan: “Jos kaipaat kirjaa, jota et sivuiltamme löydä, ota rohkeasti yhteyttä!“, joten eiköhän pistetä porukalla palautetta menemään!!!


Kirjoita viestisi heille lomakkeella, jonka löydät tästä linkistä.
Ouuujee, PuuhaTarhureissa on voimaa!!!

Maalaamisesta

Lindan omia maalauksia.

Olen maalannut viimeiset 30 vuotta, käyttäen erilaisia tekniikoita: sekä akvarelleja, että öljy- ja akryylivärejä. Alunperin käytin vain ja ainoastaan pensseleitä, halusin taideteosteni näyttävän naturalistisilta, luonnollisilta. Mutta viime vuosina aloin kaivata jotain uutta maalaamiseeni. Uutta energiaa ja haastetta, niin sanoakseni. Vuosikymmenten maalaamisen tuloksena sitä alkaa jo olla aika varma kädenjäljestään…

Aloin kaivata töihini lisää abstraktia lähestymistapaa, ja pensselin kanssa se oli vaikeaa. Sitten erään keran, kun olin palettiveitsellä raaputtamassa maalia pois jostain kohdasta, hoksasin että voisinkin käyttää itse veistä maalausvälineenä. Siitä tuli ikäänkuin automaattisesti abstraktimpaa jälkeä; minun ei tarvinnut ajatella abstraktisti, vaan saatoin yhä maalata juuri niin naturalistisesti kuin ennenkin, mutta työväline kädessäni tulkitsi ajatukseni abstrakteiksi! Nykyään käytänkin maalatessani lähinnä palettiveitseä.

PuuhaTarhailusta

Sisäänkäynti – ja Ester! <3

PuuhaTarhan edustajana yritän aina muistaa kysyä haastateltaviltani, mitä heille tulee mieleen sanasta “puuhailla.” Linda Schilénin tapauksessa piti kuitenkin keksiä sanalle ruotsinkielinen vastine… Omasta mielestäni ei ihan vastaavaa sanaa ole olemassa, mutta ehkä lähimmäksi pääsee sana “pyssla”, joka tosin ruotsalaiselle ehkä ilmentää eräänlaista (useimmiten lasten) askartelua… Joka tapauksessa Linda assosioi tuosta sanasta seuraavasti:

“Puuhaillessa” ei suoriteta suuria projekteja, joissa pitäisi raataa lapion ja multasäkkien kanssa, tai raivattaisiin puutarhaa, vaan asetellaan vaikka kukkia nätisti ja keskitytään pieniin, miellyttäviin yksityiskohtiin. Puuhaillessa ei tule itsekään niin pas*****ksi, kuin muissa puutarhahommissa… Silloin hoidetaan ehkä vähän kasveja ja… niin, ihan vain katsellaan!

Loppusanat

Suurkiitos sinulle Linda, että sain haastatella sinua tänä poikkeuksellisena maailmanhistorian aikana (viittaus Covid-19 koronaviruksen aiheuttamaan pandemiaan)!

Meidän puutarhurien työ onkin nyt erittäin tärkeää, sillä voimme levittää niin paljon iloa kukkien ja kaikenlaisen viljelemisen avulla. Onhan olemassa sanonta: “viljely (puutarhurointi) ilmaisee uskoa tulevaisuuteen”! Oli mukavaa olla haastateltavanasi, aika kului todella nopeasti. Toivottavasti tapaamme joskus jossain. Hej då!

Tämä artikkeli päättää Linda Schilénin, tunnetun ruotsalaisen puutarhurin, kirjailijan ja taiteilijan haastattelun. Ensimmäisen osan löydät tästä linkistä.

Jos sinustakin olisi mukavaa saada lukea suomeksi hänen ajatuksiaan puutarhan eri huoneiden perustamisesta, niin älä unohda käydä jättämässä pientä viestiä Kustannus-Mäkelän palautelomakkeella, johon on linkki myös tässä.

Jos taas nimenomaan haluat tuosta kirjasta ruotsinkielisen version, löydät sellaisen esimerkiksi Adlibriksen valikoimista, jonne pääset PuuhaTarha -blogin etusivulla olevasta mainoslinkistä (kyse on nk. affiliate-kumppanuudesta).

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

2 kommenttia

Vastaa käyttäjälle Ulla Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *