Leena Liljestrand – Ruotsin pioniseuran puheenjohtaja

Haastattelin Leena Liljestrandia, Ruotsin pioniseuran perustajaa ja puheenjohtajaa, hänen käydessään tammikuussa 2020 Helsingissä pitämässä kaksi luentoa pioneista.

Tämä artikkeli on lyhenne haastattelusta, joka tehtiin Hotel Indigossa Helsingin Bulevardilla. Se on kokonaisuudessaan nähtävissä “TiistaiTallenteen” tilaajille 4.2.2020 alkaen. Jos haluat liittyä “TiistaiTallenteen” tilaajiin, voit tehdä sen tämän linkin kautta. Kaikki helmikuun aikana tilaajiksi ilmoittautuneet saavat avajaislahjana koko vuoden 2020 Tallenteet (yht. 35 kpl) ilmaiseksi.

Puhut hyvin suomen kieltä;
mikä on kytköksesi Suomeen?

Olen “stadin friidu”, syntynyt täällä Helsingissä vuonna 1958. Asuin Munkkiniemessä. Äitini oli suomenruotsalainen, mutta meidät kasvatettiin suomen kielellä. Vuonna 1980 olin matkalla kohti Uutta-Seelantia, mutta se matka päättyikin lyhyeen: äitini riemuksi jäinkin asumaan vähän lähemmäs, Tukholmaan, sillä tapasin siellä tulevan ex-mieheni…

Millainen ja missä oli ensimmäinen puutarhasi?

Muistaakseni vuonna 1988 meille hankittiin Ruotsissa siirtolapuutarhasta pieni palsta, jolla ei ollut minkäänlaista mökkiä. Se oli täynnä juolaheinää kun sen saimme, mutta raivasimme sen pala palalta puhtaaksi, ja kasvatimme siellä vähän porkkanaa, perunaa yms. Poikamme olivat silloin noin kolmevuotiaita, ja tykkäsivät mönkiä palstalla.

Entä millainen olisi tänä päivänä unelmapuutarhasi?

Kolme kertaa suurempi kuin nykyinen! Saisin tilaa kaikille niille pioneille jotka haluaisin hankkia! Nyt ne joutuvat taistelemaan tilasta japanilaisten vaahteroiden, esikoiden ja vuokkojen kanssa. Olen erityisen ihastunut hieman erikoisiin, pieniin kasveihin, jotka kukkivat aikaisin keväällä – vastapainona suurille, myöhemmin kukkiville pioneille.

Mitkä ovat pionien parhaat puolet?

Niitä eivät peurat tai jänikset syö, eikä niihin tule etanoita eikä kirvoja. Ne ovat sekä talvenkestäviä, että sietävät kuumuutta. Pionit ovat helppohoitoisia ja monimuotoisia ja niitä voi hankkia edullisesti. Pioneita voi myös jakaa ja antaa edelleen (seuraavalle henkilölle); sitä ei voi tehdä esim. ruusulle tai kärhölle.

Kolme tärkeintä asiaa ottaa huomioon
pionia hankkiessa?

  1. LAATU. Hanki hyvälaatuinen, terve, raikas juuri. Ja hanki se syksyllä.
  2. LUOTETTAVA MYYJÄ. Pionin mukana on silloin etiketti, jossa lukee kaikki sen tiedot – ja tiedot ovat paikkansa pitäviä. Pionin juuren tulee olla kookas, ja sisältää vähintään kolme silmua.
  3. LUE KUNNOLLA MITEN PIONI ISTUTETAAN. Tämä on kaikkein tärkeintä! Istuta oikealla tavalla oikeaan paikkaan, ja mullan tulee olla (vettä) läpäisevää mutta ravinteikasta.

Lisää pionitietoutta…

Keskustelimme haastattelussa myös aloittelevia pionisteja kiinnostavista aiheista, kuten mistä pioneita kannattaa ostaa, ja miten tarkalleen ottaen tuo istuttaminen pitää tehdä.

Samoin puhuimme vähän edistyneempien pionistien yleisistä kysymyksistä: voiko pioneita siirtää, miksi ja milloin niitä tulisi jakaa, sekä miten toimia siemenkylvöjen kanssa.

Lyhyesti juttelimme myös oikein “Master Class”-tason aiheesta, eli pionien jalostamisesta itse.

Näitä aiheita en kuitenkaan kata tässä artikkelissa, vaan viittaan “TiistaiTallenteeseen”, josta voit kuunnella haastattelun kokonaisuudessaan. Helmikuun aikana voit täysin ilmaiseksi tilata “TiistaiTallenteen” itsellesi koko loppuvuodeksi 2020 tästä linkistä.

Edellä mainituista aiheista löytyy myös tietoa netistä, mm. Ruotsin pioniseuran, sekä sen sisaryhdistyksen, Suomen Pionistit ry:n sivustoilta. (Linkit molempiin)

Miten syntyi Ruotsin pioniseura?

Äitini oli kovin ihastunut pioneihin, ja sain häneltä kerran hiukan isomman summan rahaa, jotta pystyin ostamaan ensimmäisen Itoh-pionini, ‘Bartzella’:n. Kun äiti kuoli vuonna 2012, halusin tehdä jotain hänen muistokseen. Päätin perustaa pioniseuran, sillä sellaista ei vielä ollut Ruotsissa.

Muutaman ystävän kanssa muodostimme yhdistyksen hallituksen, meidät rekisteröitiin, ja arvelimme saavamme ehkä 40-50 henkeä mukaan toimintaan. Seitsemän vuotta myöhemmin seurallamme on jo noin 730 jäsentä!

Entä sisaryhdistys Suomen Pionistit?

Meillä oli aika paljon suomalaisia jäseniä. Oli paljon helpompaa jakaa työsarka siten, että sisarseura pitäisi huolta suomalaisten pionistien tarpeista. Se on itsenäinen yhdistys, joka toimii omalla tavallaan, mutta kuitenkin samassa hengessä kuin me Ruotsissa. Molemmat keskitymme tietoon, taitoon ja laatuun.

Mitä hyötyä on jäsenyydestä näissä yhdistyksissä?

Meidän yhdistyksessämme jäsenet puhuvat usein siitä, miten kiva henki meillä on: he tuntevat, että heistä välitetään ja pidetään huolta. Kysymyksiin vastataan heti, ja yhteisiä matkoja järjestetään (jopa Kiinaan asti, toim. huom.).

Asiantuntevan tiedon hankkimisessa käytetään erittäin paljon kotisivujamme. Jos ei sieltä löydä neuvoja tai muuta apua ongelmaansa, voi meille aina kirjoittaa viestin, ja vastauksen saa heti. Meillä on myös Facebook-ryhmä, jossa on tällä hetkellä noin 4600 seuraajaa – mikä on aika paljon, kun ottaa huomioon, että pionit ovat kuitenkin vain yksi osa koko suurta “puutarhamaailmaa.”

Yhdistyksemme ei myy pioneita, vaan välittää niitä suoraan viljelijöiltä jäsenillemme, ilman muita välikäsiä. Yhdistys ei hyödy tästä välityspalvelustaan taloudellisesti mitenkään; teemme ilmaista työtä, koska olemme aatteellinen järjestö. Emme veloita mitään juurakoiden pakkaamisesta, emmekä muusta työstä, vaikka esimerkiksi viime syksynä meille saapui pakattavaksi 1600 juurakkoa. Jotkut jäsenet ajoivat omalla kustannuksellaan 500 km Skånesta osallistumaan tähän jokasyksyiseen “pionisirkukseen”, ja asuivat hotellissa omalla kustannuksellaan. Suomen Pionistit toimivat samassa hengessä kuin me Ruotsissa; kaikkien jäsenten etu on aina ensisijalla!

Olet mukana kansainvälisessäkin toiminnassa erittäin aktiivisesti; onko vaarana, että puutarhanhoito muuttuukin stressaavaksi?

(Nauraa) Eheeeei!!! Minä nautin kaikkein eniten, kun minulla on hanskattomat kädet syvällä mullassa, ja oikein kunnon “surureunukset” kynsien alla. Istuttaessani pioneita en käytä ollenkaan hanskoja, minun on pakko tuntea multa ja juurakko käsissäni, saada yhteys niihin. Tuntea, että me olemme tässä ja nyt.

Sitten tapahtui jotakin odottamatonta!

Kun seuraavaksi kysyin Leenalta siitä, mitä hän tekee ylläpitääkseen jaksamistaan aktiivisen elämänsä keskellä, tapahtui jotain täysin odottamatonta, joka sai hänet järkyttyneen hämmästyksen valtaan! Mutta mitä se oli? Käy katsomassa 4.2.2020 julkaistavasta “TiistaiTallenteesta”… 😉

Kaiken kaikkiaan oli erittäin hauskaa ja mielenkiintoista tavata tämä “ikiliikkuja” Leena, joka tuntuu ehtivän kolmeen paikkaan yhtä aikaa. Kiitos ystävällisyydestäsi Leena, ja kärsivällisyydestäsi! Ihmettelen, miten sinulla virtaa riittää, itse en jaksaisi tehdä puoliakaan siitä, mitä sinä pitkin vuotta saat aikaiseksi. Muista hoitaa vähän itseäsi ja Lasseakin siinä pionien nuuhkimisen välillä. Oli mukava tutustua!

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *