Kukkapenkin perustaminen

Projektit puutarhassa saattavat olla hyvinkin pitkäaikaisia. Uusien istutusalueiden perustaminen, erilaisten rakenteiden valmistaminen, tai kastelujärjestelmien toteuttaminen vievät aikaa – varsinkin jos muutoksen alla oleva alue on suuri. Sääolosuhteilla ja vuodenaikojen mukaan tapahtuvilla vaihteluilla on myös sanansa sanottavana.

Tässä artikkelissa käsittelemme erästä ”ennen/jälkeen” kohdetta PuuhaTarhassa. Kohde sijaitsee tonttimme perällä, kolmen vanhan kirsikka-/luumupuun alla. Kukkapenkiksi muutettavan alueen koko oli kaikkiaan n. 5×12 metriä, mutta näissä kuvissa näkyy vasta ensimmäiseksi istutettu puolikas; toinen puoli on vielä työn alla…

IMG_0413
Kirsikka- ja luumupuiden alusta ennen…
IMG_0823
…ja jälkeen kukkapenkin perustamistyön.

Lähtötilanne

PuuhaTarhan pohjoisin nurkka.

Tuo PuuhaTarhan osa oli kohtalaisen vähällä käytöllä. Se oli kaukana talosta, ja pysyi keväällä varsin kauan märkänä, sillä maasto vietti kaikista suunnista alas kohti tuota kulmaa.

Kesällä laitoimme riippukeinun lapsille kahden puun väliin, mutta kaikenlaiset itikat olivat siellä aina loikoilijoiden kiusana ja puiden alimmat oksat roikkuivat ruohonleikkaajan harmina, vaikka niitä joka toinen vuosi vähän karsittiinkin. Niinpä tein päätöksen uhrata puutarhan ainoa mahdollinen riippukeinun paikka, ja perustaa puiden alle suuri ja näyttävä kukkapenkki.

Alustustyöt

Työstettävän alueen “pihanpuoleisesta” päädystä, kuvassa vasemmalla, on jo kaivettu ruohokerros pois.

Vuoden 2014 toukokuussa aloitimme työt nostamalla lapiolla ja talikolla nurmikon pois tuolta alueelta. Rahaa säästääksemme teimme paljon työtä: halusimme pitää niin paljon alkuperäisestä mullasta kuin mahdollista, joten kun päällimmäinen noin 5-7 sentin ruohokerros oli nostettu pois ja viety “TosiAvoKompostiin”(lue lisää PuuhaTarhan kompostoimisen systeemistä täältä), otimme esiin talon entisten asukkaiden nikkaroiman “multasihdin.”

Se muodostuu lautakehikosta, johon on lyhyin välein niitattu kiinni pienisilmäistä (olisikohan jyrsijä-?) verkkoa. Multasihdin avulla kävimme läpi tulevan kukkapenkin pihanpuoleisen puolikkaan maa-aineksen noin lapionpiston syvyydeltä, ja puhdistimme pois sekä ruohojen että rikkaruohojen juuria.

Istutussuunnitelma

Yksi tapa tehdä istutussuunnitelma. Puutarhurin tuon aikaisista taidoista kielii paljon se, että tästä istutussuunnitelmasta löytyy mm. kukka nimeltä “Pysty lila…”

Tässä vaiheessa piti myös olla jo selvillä mitä kasveja mihinkin kohtaan istutettaisiin, sillä jotkin kasvit tarvitsevat juuristollensa syvempää multaa kuin toiset. Käytännössä asia menee usein niin, että korkeimmat kasvit, joilla yleisesti ottaen on syvempää multatilaa vaativat isot juuret, istutetaan taakse, ja pienimmät eteen. Loput sitten välimaastoon. Itse halusin myös mullan pinnan tason kohoavan keski- ja takaosissa hieman ylemmäs kuin etureunat. Kaivoimme kuitenkin varmuuden vuoksi taakse vielä vajaan lapionpiston verran lisää syvyyttä.

Olimme tilanneet paikalle kuorma-auton lavallisen lisämultaa, jonka laskimme riittävän n. 40 sentin tasaiseksi kerrokseksi koko alueelle. Siitä määrästä kärrättäisiin taakse noin 50 sentin kerros, ja etualan pienemmille kasveille riittäisi 30 cm.

Tässä yksi tapa tehdä suunnitelma puutarhan jonkin osan yleisilmeestä. Ota kohdasta valokuva (minä kiipesin katolle, mutta se ei tietenkään ole välttämätöntä!), siirrä se tietokoneelle, ja tulosta A4-paperille.
Laita sitten piirtoheitinkalvo tulostamasi kuvan päälle, ja piirrä tussilla alueesta ne äärirajat, puut, pensaat jne., jotka tulevat jäämään paikalleen.Siirrä sitten kalvo vaikka tavallisen valkoisen paperin päälle, ja merkitse siihen kaikki ne lisäasiat, mitä suunnittelet/haaveilet tuohon kohtaan ajan myötä toteuttavasi… Lopputuloksena sinulla on kuva siitä, miltä alue näyttäisi tuolla tavoin toteutettuna.
Vaikuttaako se toimivalta? Pitääkö jotain muuttaa, unohtuiko jotakin? Onko se budjettiisi verrattuna toteutettavissa – joko heti tai vuosien myötä? Tämä minun visioni ei ehtinyt koskaan toteutua: lapset kasvoivat ulos keinuista ja kiipeilystä, ja perheeseen muuttikin koira, jolle yllättäen rakennettiin tuohon kohtaan aitaus. Mutta idea noista pallon muotoisten pikkupuiden aidanteesta muhii yhä takaraivossani…

Haaveiletko siitä, että itse osaisit tehdä puutarhasuunnitelman? PuuhaTarhan blogissa julkaistaan tulevaisuudessa aiheesta e-kirja (eli netistä ladattavissa oleva opas). Siinä kerrotaan askel askeleelta erittäin helpolla ja ymmärrettävällä tavalla, miten puutarhasuunnitelman teossa kannattaa edetä. Ihan maalaisjärkeä käyttäen, mutta pää haaveilupilviä hipoen! Laita tieto muistiin; lisätietoa asiasta saat myöhemmin.

Juurimaton laittaminen

Kaksi suurta juurimattoa on laitettu osittain päällekkäin, ja uuden mullan kärräys kukkapenkin alueelle on alkanut!

Uuden kukkapenkkimme pohjalle oli välttämätöntä laittaa nk. juurimattoa, mikä estäisi penkin alueella kasvavan kirsikkapuun erittäin viriilejä juurivesoja tunkeutumasta kukkien sekaan ja parissa vuodessa muuttamasta penkkiä pelkäksi kirsikkatarhaksi. (Ihana ajatus sinänsä, tiedän, muttei sellaiselle joka haluaa perennapenkin! Ja joka sitäpaitsi ei tykkää kirsikoista… Siis niistä hedelmistä – ne kukinnothan ovat pyörryttävän suloisia!)

Ennen mullan saapumista asettelimme suuret juurimatot paikoilleen niin että ne ylittivät hiukan lopullisen kukkapenkin rajat. Työstämällemme alueelle niitä tarvittiin kaksi vierekkäin, ja “saumakohdasta” ne laitettiin noin 40 sentin leveydeltä päällekkäin, jottei kirsikkapuun vesoille jäisi turhia porsaanreikiä!

Maanparannus

Huomaa keskellä kuvaa oleva “pururadan” alku, jonka Emäntä inspiroitui tekemään, kun tuttavien vinttiä remontoitiin, ja sieltä tyhjennettiin säkkikaupalla sahanpurua…

Tilaamamme multa oli nk. peltomultaa. En suosittele. On ilman muuta selvää, että se sisältää rikkaruohoksi luokiteltavien kasvien siemeniä ja/tai juuria. Ajattelimme kuitenkin säästävämme rahaa, ja olimme valmiita tekemään työtä tarkistaaksemme multasihdillä jokaisen kukkapenkkiin kuljettamamme kottikärryllisen… (“Hah!” lausui PuutarMari säälivästi päätään puistellen…)

Työtä totisesti riitti! Sen lisäksi, että yritimme olla varuillamme rikkaruohon juurien suhteen, lisäsimme jokaiseen peltomultakärrylliseen tavallista hiekkaa, hevonkakkaa ja kalkkia. Siis jokaiseen erikseen! Ja multaa riitti noin 5 x 6 metrin alueelle lähes puolen metrin kerroksen verran… Siinä vierähtikin sitten se kesä, mutta maa-aineksesta tuli enemmän kuin priimaa!!!

Kasvien istuttamisen jälkeen levitimme mullan päälle vielä kerroksen oksasilppurilla oman pihan aineksista tekemäämme haketta, jonka tehtävänä oli 1) pitää ilmateitse muualta puutarhaan kulkeutuvat ei-toivotut siemenet kurissa, ja 2) estää maahan satavaa kosteutta haihtumasta liian nopeasti. Ja niin oli uusi perennapenkkimme valmis!

Jälkeenpäin olen kuitenkin saanut oppia, että oksahake, joka myös imee itseensä kosteutta voi olla suorastaan haitaksi pionien varsille ja juurakoille, joten jos itse suunnittelet laittavasi pioneja penkkiisi, laita niiden juurelle mieluiten soraa/sepeliä.

(Kukkapenkin toiseen puolikkaaseen ei tuon rupeaman jälkeen ole vieläkään jaksettu pahemmin panostaa. Sinne on toki myös laitettu juurimatto paikalleen, ja vähän multaakin levitetty sen päälle. Kasvejakin sinne on istutettu, mutta toden totta, raukkaparat elelevät siellä kyllä ihan oman onnensa nojassa…)

Lopputulos

Nämä kuvat ovat kukkapenkin perustamisen jälkeiseltä kesältä; kesäkuulta 2015.
Kyllä ne pionitkin siellä aika keskellä ovat. Tässä vaiheessa vielä aika pikkuisia. Nykyään ne vievät jo puolet penkistä!

Päivänselvästi tämän puutarhan takakulmauksen luonne on muuttunut. Se on vihreämpi, vehreämpi, kukkivampi – ja mikä parasta, tällä konstilla myös tontin takareunalla sijaitsevat kompostit jäävät näppärästi piiloon.

Tässä perennapenkissä kasvaa yhä mm. pioneja, päivänliljoja, metsäkurjenpolvea, kotkansiipeä, kuunliljoja, sekä syyskukkijoina kehäkukkaa, syysleimua ja suurta keltaista nauhusta, jonka oletan olevan soihtunauhusta.

Nurkkaus, joka aiemmin oli lasten valtakuntaa…

Ainoa miinuspuoli tässä takatontin muutoksessa oli mahdollisesti se, että pihan ainoa kunnollinen (=luomu-originaali) riippumaton paikka menetettiin. Kirsikkapuun ja toisen luumupuun välissä oli aiemmin kerrassaan mainio paikka riippumatolle – mutta toisaalta, eipä tarvitse enää hätistellä hyttysiä, mäkäräisiä sun muita kirppuja, jotka siihen aikaan sattuneesta syystä pitivät tuota seutukuntaa oivana metsästysmaastona!

Täysin avonaisia kompostikehikoita oli tuolla kukkapenkin takana jossain vaiheessa jo yhteensä kuusi kappaletta, ja niihin laitettiin kesän ja syksyn aikana kaikki tontilta kerääntyvät rikkaruohot, varisevat lehdet, pienemmät oksanpätkät yms.

Nykyään puutarhajätettä tulee jo niin paljon, ja se jää korkeaksi kasvaneiden pensaiden ja perennojen taakse niin näppärästi piiloon, että emme välttämättä vaivaudu edes käyttämään noita kompostikehikoita, vaan lastaamme puutarhajätteen suureen kasaan, jonne se on helppo kipata kottikärrystä, ja josta sitä on helppo nostaa lähellä oleviin avokomposteihin.

Joka vuosi mieheni yhdistää 2-4 kertaa kasvukauden aikana puutarhajätteet ja lämpökompostorissamme muhineet kotitalouden biojätteet sekaisin noihin avokomposteihin. Vuoden tai kahden kuluessa siitä muodostuu mitä parhainta maa-ainesta kukka- ja vihannespenkkeihin lisättäväksi.

Oletko kiinnostunut puutarha- ja talousjätteiden muuttamisesta “ilmaiseksi” mullaksi? Käy lukemassa aiemmin tässä artikkelissa mainitsemani kirjoitus siitä, miten me täällä PuuhaTarhassa pyrimme kompostiemme avulla säästämään rahaa! Löydät tuon jutun tätä linkkiä klikkaamalla.

Ja kuten aina, olen erittäin kiinnostunut kuulemaan ajatuksiasi ja ideoita tai toiveita, joita sinulle on tullut mieleen tätä artikkelia lukiessasi! Jätäthän kommentin alla olevaan kommenttilaatikkoon…

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *