Esikasvatus, osa 4

Vesi on kaiken elämän perusta. Yksinkertainen kemiallinen yhdiste, joka kuitenkin kykenee muuttamaan itseään jopa aiemmin ihmisille tuntemattomaan, neljänteen olomuotoon. Kuinka hyvin sinä tunnet veden ominaisuuksia; tiedätkö miten se vastustaa maan vetovoimaa?

Tässä artikkelissa kerron mm. mitä vesi on, mistä sitä saadaan, ja miten se käyttäytyy kasvisolujen sisällä. Ja miten kaiken tuon tiedon tulisi vaikuttaa tapaasi kastella siemenkylvöjäsi tai puutarhasi kukkia…

Mitä vesi on?

H2O on vedyn ja hapen muodostama, sinänsä hyvin yksinkertainen kemiallinen yhdiste. Samalla se on kuitenkin mielikuvitusta kiehtovan poikkeuksellinen. Ensinnäkin se on ainoa aine, jota löytyy maapallon ilmakehästä ja sen sisäpuolelta peräti kolmessa eri olomuodossa; nestemäisenä vetenä, kiinteänä jäänä ja kaasumaisena vesihöyrynä.

Mutta oletko jo kuullut? Mm. Tekniikka & Talous -lehti uutisoi jo vuonna 2016 Yhdysvaltain energiaministeriön tutkijoiden huomanneen, että erittäin ahtaissa paikoissa kiviaineksen sisällä (heidän löydössään oli kyse smaragdista) vesimolekyylit olivat neljännessä olomuodossa! Tuollaisesta veden olomuodosta ei aiemmin tiedetty mitään. Molekyylit asettuivat rengasmaiseen muotoon, ja ne käyttäytyivät täysin eri tavalla, kuin mikään aine muissa olomuodoissa! Tämän ”kuusikulmaisen veden” kuvailtiin muistuttavan kaasua, muttei sitä kuitenkaan täysin ole…

Puhdas vesi on ominaisuuksiltaan kuin tieteisjännärien keksintöä: täysin hajutonta, mautonta ja läpinäkyvää. Veteen liuenneet aineet kuitenkin tuovat siihen mukanaan omia ominaisuuksiaan; kun kukkien kasteluveteen esimerkiksi sekoitetaan vähän merileväuutetta, se ei totisesti enää ole sen enempää hajutonta kuin läpinäkyvääkään!

Täysin puhdas vesi ei juurikaan johda sähköä, mutta kaikki veden äärellä juhannusta joskus viettäneet tietävät, että ääntä se sitten johtaakin vallan mainiosti… Vesi myös varaa itseensä lämpöä. Siksi kaikenlaisten järvien ja lampien lähistöllä puutarhan aremmatkin kasvit selviytyvät talvista paremmin kuin muualla, ja rannikkoseutujen ilmasto on yleisesti lämpimämpi kuin sisämaiden. Vesimassat voivat tasata ilmaston lämpötilaa varastoimalla auringosta tulevaa lämpöä lämpiminä ajanjaksoina (päivä, kesä) luovuttaakseen sitä kylminä aikoina (yö, talvi).

Mistä vettä saadaan?

Nimenomaan makea vesi (ei siis suolainen merivesi) on elämän elinehto. Maapallon vesivaroista kuitenkin 97 % on suolaista merivettä. Jäljelle jäävästä 3%:sta taas suurin osa on vaikeasti käytettävissä jäätiköissä tai maa- ja kallioperässä (99 %).

Vain noin 1 % maailman makeasta vedestä on helposti hyödynnettävissä järvissä, joissa ja tekoaltaissa. Sieltä me saamme suurimman osan käyttämästämme vedestä. Noin 0,001 % vedestämme leijuu vesihöyrynä pilvissä, mistä se toisinaan sataa alas kasvien ja ihmisten käyttöön. Siellä missä sataa…

Keskimäärin 74 % koko maapallon makean veden varannoista käytetään kasteluun – kehitysmaissa kastelun osuus saattaa olla kuitenkin jopa noin 90 % vedenkäytöstä. Vesivoiman tuotanto nielee maailmassa 18 % ja kotitalouskäyttö 8 % varannoista.

Meillä Suomessa on erittäin paljon järviä, joten juomakelpoista vettä käytetään moniin muihinkin tarkoituksiin. Tuleeko mieleesi yhtään?

Miksi kasvit tarvitsevat vettä?

Kasvien tärkein tehtävä planeetallamme lienee yhteyttäminen: silloin ne muuttavat maasta saamansa veden ja ilmassa olevan hiilidioksidin sokeriksi jota ne itse (sekä ihmiset ja eläimet) käyttävät ravintonaan. Tuon sokerin muodostamisen “sivutuotteena” syntyvän hapen, sekä ylimääräisen veden ne haihduttavat takaisin ilmakehään.

Kasvit tarvitsevat vettä myös lämmönsäätelyssä. Kuten tiedät, esim. saunassa lämmin ilma nousee ylöspäin, kylmä painuu alaspäin. Sama ilmiö tapahtuu lämpimässä ja kylmässä vedessä. Näin ollen kun kasvi kuumalla ilmalla lämpenee, sen sisällä oleva lämmin vesi pääsee haihtumaan lehtien pinnan kautta. Ja mitä tapahtuu omalla ihollasi, kun se on märkä? Se viilenee. Sama ilmiö tapahtuu myös kasveilla. Kasvit eivät ylikuumene auringonpaisteessa lehdistä haihtuvan veden vuoksi.

Miten vesi kulkee kasvin sisällä?

Nyt päästään todella mielenkiintoiseen osioon, jaksatko vielä lukea? Olet ehkä kuullut kapillaari-ilmiöstä? Siitä, miten vesi ikäänkuin kiipeää kemistin kapeassa lasiputkessa reunoilta ylöspäin, mutta jää keskeltä matalammalle? Tuollainen kapillaari-ilmiö on käynnissä jokaisen kasvin sisällä. Mutta mikä sen aiheuttaa?

Äsken kerroin siitä, miten kasvit haihduttavat vettä lehtiensä kautta. Kuvittele nyt, että vesi jota kasvi on imenyt maasta, muodostaa kasvin sisällä eräänlaisen nauhan. Aina kun vesinauhan yläpäästä haihtuu vesimolekyylejä ilmaan, ne “imaisevat” alempana olleet molekyylit ylemmäs, ja ne alempana olleet puolestaan vetävät kasvin juuriosaan uusia vesimolekyylejä. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä haihtumisimu.

Mutta samanaikaisesti kasvissa on toiminnassa toinenkin ilmiö, nimittäin juuripaine. Sen kuvailemiseksi onkin hiukan vaikeampaa löytää oikeita sanoja, mutta yritän. Aloitetaan tällä: mitä vesi tekee silloin kun sillä on tilaisuus “lähteä liikkeelle” – kun esimerkiksi kosketat talouspaperin kulmalla ruokapöydälle vahingossa lorahtanutta mehulätäkköä? Vesi käyttää ilolla tilaisuutensa hyväksi, ja suorastaan rynnii uutta väyläänsä myöten, koska sen luonteeseen kuuluu eräänlaiseen tasapainoon pyrkiminen…

Kasvien juuristossa vesimolekyylit pyrkivät siirtymään ympäröivästä maasta kasvien juuriin, tasoittaakseen mahdolliset ravinteiden pitoisuuserot ajan mittaan. Tämä ilmiö on käynnissä myös aikaisin keväällä, jolloin haihtumisimu on joko vähäistä tai täysin olematonta.

Eikä siinä vielä kaikki! 😉 Vesimolekyylit ikäänkuin sitoutuvat kiinni toisiinsa; ilmiö on nimeltään koheesio. Tämän ansiosta kasvin sisällä oleva vesinauha pysyy katkeamattomana. Kun siihen yhdistetään vielä ilmiö nimeltä adheesio (eli kahden erilaisen aineen välillä oleva vetovoima), syntyy vuorovaikutus jossa vesimolekyylit tarttuvat paitsi toisiinsa, myös ympärillä oleviin kasvin soluihin.

Tällä tavoin siis vesimolekyylien on mahdollista kapillaari-ilmiön mukaisesti, haihtumisimun ja juuripaineen avulla, koheesion ja adheesion ansiosta kiivetä ylöspäin korkeimpienkin puiden latvoihin, täysin maan painovoiman vastaisesti! Yritäpä itse samaa: ei tule mitään, ellei kaverit jeesaa (sinuakin)

Miten tämä kaikki vaikuttaa kasteluun?

Puutarhasi kasvit tarvitsevat vettä lajiensa määrittelemissä määrissä; jotkut (pitkälle jalostetut tai selkeästi etelän hetelmiin kuuluvat eksoottiset kasvit) enemmän, toiset vähemmän. Jos vain suinkin voit, yhdistele niitä ryhmiksi vedentarpeen mukaan. Siten helpotat huomattavasti kastelutoimia. Mutta tämä on kaikkein tärkein asia muistaa: anna vettä aina juurille, älä koskaan kukinnoille!

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nurmikon kasteluun tarkoitettua nk. sadetinta ei käytetä kukkapenkkien kasteluun, eikä puutarhaletkustakaan suihkuteta vettä niin kauas kuin suinkin vain ylettyy (tunnustan, minullakin on suuri piha…), vaan sinne minne letkun avulla ei ylety suuntaamaan vesivirtaa suoraan juuriston tasolle, se viedään joko kastelukannussa, tai kyhätään omasta päästä jonkinlainen puutarhaletkuun aina tarvittaessa kytkettävä kastelujärjestelmä (tai muoviputkista, oman pään puutteessa nekin käy…)

Siementen esikasvatukseen liittyen: muista aina että niistä itämään lähtevät kasvisi ovat vasta pieniä, uusia elämänmuotoja. Niiden sisällä on kyllä olemassa mestarillisen upeat “putket” veden liikuttamiseksi juurista lehtiin, mutta ne ovat vielä hiuksenhienoja, hentoja suonia, jotka vahingoittuvat helposti.

Älä siis ota pikkutaimia kahden sormen väliin ja liikuttele, ennen kuin ne ovat vähintäänkin muodostaneet ensimmäiset kaksi lehteänsä (=sirkkalehdet), tai mieluiten jopa niiden jälkeen kasvaneen seuraavankin lehtiparin. Ja koko niiden elinkaaren ajan: ole hellä otteissasi. Jättiläisen kämmenellä voi olla pelottavaa keikkua…

Mitä tulee esikasvatuksen aikaisen kastelun määrään: tykkäät varmaan itsekin käydä suihkussa? Mitä mieltä olisit, jos sinut pakotettaisiin seisomaan suihkuvedestäsi täytyneessä kylpyammeessa pari-kolme päivää? Muista tämä vertaus, ja virkistä siemeniäsi/taimiasi suihkuntapaisella kastelulla silloin tällöin.

Mutta älä pakota niitä lillumaan monta päivää liian paljossa vedessä! Jos olet huolissasi mahdollisesta mullan kuivumisesta, laita kylvöksen päälle kelmua johon teet vaikka haarukalla muutamia koloja. Silloin kosteus ei pääse haihtumaan yhtä nopeasti, ja voit rauhallisin mielin kastella siemeniä vähemmän tai harvemmin.

Loppusanat

Kesä on joka päivä hiukan lähempänä, aurinko paistaa hivenen korkeammalta, ja lämpöasteet alkavat pian kivuta reippaammin nollan yläpuolelle. Nauttikaamme siis täysin rinnoin kaikista luonnon ihmeistä, joita eteemme kohta levitetään meidän ihmeteltäviksemme, ja osoittakaamme kunnioitusta sille korvaamattoman arvokkaalle työlle, jota tekemällä kaikki maapallon kasvit – veden avulla – mahdollistavat myös ihmissuvun olemassaolon!

Tekstin pohjana toiminut: Wikipedia

Esikasvatus, osa 1: Mitä, missä milloin ja miksi?
Esikasvatus, osa 2: Kylvö- ja taimimullat
Esikasvatus, osa 3: Valon tarve
Esikasvatus, osa 4: Vesi

Tämä artikkeli päättää neliosaisen artikkelisarjamme esikasvatukseen liittyvistä aiheista. Jos se on mielestäsi ollut hyvä ja mielenkiintoinen, voit jakaa artikkelisarjan kirjoituksia alla olevien somen jakopainikkeiden avulla.

Annathan minulle vielä palautetta alla olevaan kommenttiosioon. Kiitos!

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *