Esikasvatus, osa 3

Meille pihoilla ja puutarhoissa hyöriville ihmisille on tuttu juttu se, että eri kasvit kykenevät elämään erilaisissa valo-olosuhteissa, eikö vain? Mutta tiesitkö, että kasvunsa eri vaiheissakin kasvit tarvitsevat eri tyyppistä valoa?

Tässä artikkelisarjamme kolmannessa osassa käsitellään mm. kolmea asiaa: mitä valo on, minkälaista valoa kasvit tarvitsevat, ja millainen on hyvä kasvivalo.

Mitä valo on?

Uskotaan, että valo koostuu aaltomaisesti eteenpäin liikkuvista energiahiukkasista. Ihmisen silmä kykenee näkemään vain minimaalisen osan kaikesta “valoksi” laskettavasta säteilystä (vertaa esim. ultravioletti- ja infrapunasäteily). Vielä meidän aikanammekin fysikaalisen kemian professori Walter J. Moore on sanonut valon luonteen olevan “eräs luonnontieteen filosofian hämmentävimpiä ongelmia.”

Auringon valo on välttämätöntä maanpäällisen elämän – kasvien, eläinten ja ihmisten elämän – jatkumisen kannalta. Se sisältää yhdistelmän värejä, joista jokaisella on erilainen aallonpituus.

Ihmissilmälle näkyvien värien spektri.
Numerot ilmaisevat aallonpituuksia. Niiden mittaamisen yksikkö on nanometri (nm).
Kuvan lähde: Wikipedia.

Mitä valon aallonpituuksia kasvit tarvitsevat?

Kaikkien kasvien siemenet eivät tarvitse ollenkaan valoa siirtyäkseen lepovaiheestaan kasvun vaiheeseen. Mutta kun siemenet sitten lähtevät kasvuun, tuottavat ensimmäisen juurensa ja ensimmäiset kaksi sirkkalehteään, alkavat ne kaikki tarvita sekä ulkopuolista valoa, että ravintoa. Kehittyvien juuriensa kautta ne saavat silloin enenevässä määrin vettä ja ravinteita maasta, ja lehtiensä kautta ne saavat ilmasta eli auringonvalosta energiaa ravintonsa hyödyntämiseksi!

(Siemenkylvöihin soveltuvasta kasvualustasta – eli suomeksi sanottuna “mullasta” – kerrottiin artikkelisarjamme kakkososassa. Löydät sen klikkaamalla tätä linkkiä!)

Auringon (tai kasvilampun) valosta kasvi ottaa tarvitsemansa energian lehtivihreän avulla. Lehtien rakennusaineena toimivat solukot sisältävät mm. viherhiukkasia, joissa esim. hiilidioksidi ja vesi muuttuvat sokeriksi, nimenomaan valosta saadun energian avulla! Tätä tapahtumaa, jonka yhtenä tuotteena syntyy myös ihmisille elintärkeää happea, kutsutaan yhteyttämiseksi, ja sitä tekevät kaikki lehtivihreää sisältävät kasvit.

Lähikuva kasvin lehden solukosta, jossa ns. yhteyttäminen tapahtuu.
Kuvan lähde: Wikipedia

Siemenestä asti itse kasvatettavan kasvin tapauksessa hyödyllinen on tämä tieto: lehtivihreä hyötyy eniten sinisistä ja punaisista valon taajuuksista, jotka esiintyvät (karkeasti yleistäen) taajuuksilla 400-500 nm, ja 600-700 nm! Näillä valon taajuuksilla kasvi siis elää ja yhteyttää vallan mainioisti.

Jos nyt pohdit miksi siemeniä oikeastaan edes pitäisi kylvää sisätiloissa jo aikaisin keväällä, suosittelen lukaisemaan tämän siementen esikasvatusta käsittelevän artikkelisarjamme ensimmäisen osan, jossa kerrotaan vastaus tuohon kysymykseen. Sen lisäksi siinä käsitellään sitä “mitä, missä ja milloin” sisällä kannattaa kylvää. Löydät tuon artikkelin tästä linkistä.

Mainittakoon kasvien tarvitsemista aallonpituuksista vielä se, että suvun jatkamisessa tarvittavien kukkien ja siementen aikaansaamiseksi kasvit tarvitsevat erityisesti punaisia aallonpituuksia (600-700 nm). Tieto, joka hyödyttää sinua silloin jos haluat vaikkapa huonekasviesi kukkivan myös talvella…

Millainen lamppu sopii sinulle?

Nykyään myydään ihan marketeissakin “kasvivalo” -nimellä erilaisia LED-lamppuja. Suuri kysymys kuuluukin nyt: ovatko ne hyviä? Edes tarpeeksi hyviä? Vaiko peräti mainioita?

Oma mielipiteeni on tämä: vilkaise paketin kyljestä kaaviota lampun antaman valon aallonpituuksista. Se on tärkein työkalusi kasvivaloa valitessa! Minimivaatimus hyvälle kasvivalolle on, että kaaviossa on “korkea piikki” sinisen ja punaisen valon kohdalla (400-500 nm, sekä 600-700 nm). Sellaisella lampulla pötkit jo tosi pitkälle! Sellainen saa minulta arvosanan “mainio”!

Esimerkki AIRAM:in 2300 candelan (E27-kantaisen) lampun antamista valon aallonpituuksista.

Jopa tavalliset LED-valot (joissa ei ole merkintää “kasvivalo”) ovat parempia kuin ei mitään siementen esikasvatuksessa ja huonekasvien ylläpidossa talven ajan, sillä nekin sisältävät kohtuullisesti sinisen valon aallonpituutta, joka siis riittää vähäiseen yhteyttämiseen. Arvosanaksi siis: “kohtuullinen.”

Tavallisia LED:ejä parempia ovat kuitenkin aina “kasvivalo” -merkinnällä varustetut LED-lamput! Niitä on olemassa mm. kahta eri sorttia: niitä joiden valo näyttää meidän silmiimme valkoiselta, ja niitä jotka näyttävät punaisilta.

Ne “valkoisen” (= oikeasti sinisen!) väriset kasvivalot toimivat oikein hyvin viherkasvien valontuojina, ja kukkivilla huonekasveilla talviaikana jolloin niille yleensä suodaan lepokausi. Punaiset taas antavat ekstraboostia erityisesti niille kasveille, joiden toivotaan tuottavan upeita kukkia ja mahdollisesti myös siemeniä.

Minusta vaikuttaa siltä että suurin osa kasvivaloina myytävistä “nauhamaisista” LED:eistä antaa valkoista valoa, ja suurin osa “yksittäislampuista” taas punaista. Pitäneekö paikkansa? Kaipaisin kyllä markkinoille lisää myös valkoisen valon yksittäislamppuja…

Miten kasvivaloja käytetään?

Tärkein asia muistaa on tämä: aseta valaisimesi siten, että se on jatkuvasti n. 20 cm korkeintaan 30 cm – taimien yläpuolella! Jos se on kauempana, pikkuiset taimenalut haluavat kurkottaa lähemmäs valonlähdettä, ja venyvät liikaa pituutta.

Äskeisen kappaleen sana “jatkuvasti” on huomionarvoinen; se edellyttää sitä että valaisimesi kykenee nousemaan ylemmäs samassa tahdissa kuin taimet kasvavat. Tämän voit kyllä toteuttaa millä tahansa lampulla. Jos valaisimesi on…

  • KATTOLAMPPU -> laske se narun/ketjun varassa ensin lähes pöytätasolle, ja nosta vähitellen ylemmäs.
  • PÖYTÄLAMPPU -> nosta sitä ylemmäs laittamalla alle esim. laatikoita/kirjoja.
  • LATTIA(JALKA)LAMPPU -> siinä ehkä on valmiina korkeuden säätömahdollisuus, mutta jos ei, niin toimi esim. samalla tavalla kuin seinälampun kanssa:
  • SEINÄLAMPPU -> jollet pysty muuttamaan lampun korkeutta, muuta pöytäsi korkeutta: käytä laatikoita/kirjoja pöydän jalkojen alla saadaksesi sen ensin tarpeeksi korkealle, ja laske pöytää sitten sitä mukaa kun taimet kasvavat…

Erittäin näppärä vaihtoehto ovat myös viime aikoina Instagramissa ja Pinterestissä vilahdelleet pöytälevyyn kiinnitettävät “opiskeluvalot”, jotka olivat suosionsa huipulla viimeksi 1970-luvulla (vrt. kuva yläpuolella). Niitä kun saa väänneltyä ja käänneltyä, nostettua ja laskettua ihan mihin korkeudelle ja valaistuskulmaan tahansa! Olipa joku kiinnittänyt muutaman sellaisen seinäänkin…

Vielä lopuksi sananen ajasta: todennäköisesti et halua siementesi kiihdyttävän nollasta sataan kolmessa päivässä. Ota siis rauhallisesti myös antamasi valon määrän kanssa; siemenkasvatusajan alkaessa ulkoakin tulee koko ajan enenevässä määrin auringon suomaa valoa.

Kasvivalosi tarkoituksena on lähinnä auttaa pikkutaimiasi silloin kun aurinko ei ihan tarpeeksi aikaisin vielä nouse/ kun se laskee hiukan turhan ajoissa/ kun pilvet peittävät taivaan. Taimet ovat superonnellisia, jos ne saavat ensialkuun vaikka 6 h valoa per vuorokausi, joten ajasta kasvivalosi syttymään ja sammumaan (päivittäin) suunnilleen auringon rytmin mukaan – pidentäen tarpeen mukaan alku- tai loppupäätä oman asuinpaikkasi sijainnin vaatimalla määrällä, jotta kokonaisaika on jossain 6 h kieppeillä.

Kasvun myötä voit pidentää niiden aikaa valossa 12:een tuntiin, ja sitten onkin jo aika totuttautua ulkoilmaan ja siihen oikeaan – joskus hiukan oikukkaaseenkin – auringonvaloon…

Jos haluat vilkaista PuuhaTarhan mielenkiintoista palsternakan (ja monen muun kasvin) esikasvatusprojektia viime vuonna, niin siirryhän tälle linkkisivulle!

Paljon iloa ja onnea siemenkylvöihisi ja taimikasvatukseesi!
Kerrothan minulle ja muille lukijoillemme

omista ilonaiheistasi tai murheenkryyneistäsi!!!

Artikkelisarjan viimeinen osa käsittelee aihetta vesi.

Se löytyy nyt tämän linkin kautta.

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *