Duchesse de Nemours 1840-1857

Saxi-Coburg-Gothan prinsessa Victoria Franziska Antonia Juliane Luise syntyi 14. helmikuuta vuonna 1822. Hänen sukupuunsa koostui sekä isän että äidin puolelta suuresta määrästä Euroopan jalosukuisia herttuoita, kreivejä ja kuninkaita, paronittaria, prinsessoja ja kuningattaria.

Kartassa punaisella merkittynä Saksin alueen kaksi herttuakuntaa Coburg ja Gotha.
Ne olivat keskenään personaaliunionissa (yhteinen valtionpäämies) vuosina 1826-1918.

27. huhtikuuta 1840 juuri 18 vuotta täyttänyt Victoria meni naimisiin Ranskan kuningas Louis Philippe I:n toisen pojan, 25-vuotiaan Louis Charles Philippe Raphael d’Orléans:n kanssa, joka oli syntyessään saanut Nemours:n herttuan arvonimen. Häiden paikkana oli Château de Saint-Cloud, noin seitsemän kilometrin päässä Versaillesista Seinejoen rannalla sijainnut upea palatsi, jonka historia ulottui satoja vuosia taaksepäin, ja joka oli pitkään ollut Ranskan valtaapitävien suosiossa. Siellä oli koettu dramaattinen kuninkaanmurha 1500-luvun uskonsotien aikaan, Aurinkokuninkaaksi kutsutun Louis XIV:n kunniaksi järjestettyjä ylenpalttisia juhlia 1600-luvulla, ja nähty koko Eurooppaa vavisuttaneen Ranskan vallankumouksen päätöksen hetkiä 1799, jolloin Napoleon Bonaparte astui valtaan.

Nykyään itse palatsia ei enää ole olemassa, mutta paikalla on yhä historiallisena monumenttina pidetty Saint-Cloud:n puutarha, jossa muinaisen palatsirakennuksen sijainti on merkitty kaikkien nähtäville istuttamalla muotoon leikattuja marjakuusia sen ääriviivoille.

Château de Saint-Cloud

Victorian mennessä naimisiin Louis:n kanssa, herttuan isä oli ollut kuninkaana kymmenen vuotta. Ranska oli käynyt läpi historiansa levottomimpia vuosikymmeniä, ja kuuluisan Waterloon tappion seurauksena Napoleonia valta-istuimelle seuranneiden kahden kuninkaan jälkeen kuninkuus oli ojennettu maanpaosta takaisin kutsutulle Louis-Philippelle. Uuden kuninkaan isä oli aikanaan kuulunut Ranskan rikkaimpiin miehiin, mutta siitä huolimatta (tai juuri siksi) kannattanut Aurinkokuningas Louis XIV:n mestausta ja absoluuttisen monarkian muuttamista perustuslain alaiseksi monarkiaksi (vaikka sattumoisin oli Aurinkokuninkaan serkku, ja menetti omankin päänsä giljotiinilla vallankumouksen arvaamattomien myrskytuulien riehuessa…).

Louis d’Orleans, Nemours:n herttua.

Naimisiinmenonsa jälkeiset kahdeksan vuotta olivat nuoren Victorian elämässä mullistavaa aikaa; kaksi vuotta häiden jälkeen syntyi herttuan ja herttuattaren ensimmäinen lapsi (poika nimeltä Gaston, Eun kreivi), kaksi vuotta myöhemmin toinen lapsi (poika Ferdinand, Alenconin herttua), ja jälleen kahden vuoden kuluttua kolmas lapsi (tytär Marguerite). Olisiko kaksi vuotta hänen jälkeensä ollut seuraavan lapsen vuoro? Kuka tietää? Ranskan ja koko Euroopan poliittinen tilanne oli kuitenkin jälleen kerran murroksessa: kuningas Louis-Philippe I, joka oli saanut vallan käsiinsä “Heinäkuun vallankumouksen” tuloksena vuonna 1830, joutui toteamaan menettäneensä asemansa “Helmikuun vallankumouksessa” vuonna 1848 ja joutuneensa jälleen maanpakoon. Kymmenen kuukautta myöhemmin Napoleon Bonaparten veljenpoika (Napoleon III) valittiin Ranskan uudeksi presidentiksi…

Claremont:n kartano
vuoden 1860 tienoilla

Koko Ranskan kuninkaallinen perhe, Nemours:n herttua ja herttuatar lapsineen heidän mukanaan, asettui Englantiin, Claremontin kartanoon Surrey:ssä, jonka omisti kuningas Louis-Philippen Louise-tyttären kanssa vuonna 1832 naimisiin mennyt Belgian kuningas Leopold I. Leopoldin ensimmäinen vaimo, nuorena synnytykseen kuollut prinsessa Charlotte, oli ollut Englannin kuningas Yrjö IV:n tytär, ja naimisiin mennessään he olivat saaneet kartanon lahjaksi. Se myös pysyi suositun Leopoldin omistuksessa koko hänen loppuelämänsä ajan, vaikka hän vuonna 1831 otti vastaan Belgian kuninkuuden, eikä enää koskaan palannut Claremontiin asumaan. Ranskan kuninkaallisten saapuessa Englantiin vallassa oli kuolleen prinsessa Charlotten serkku, kuningatar Victoria, jolle Claremont oli myös rakas paikka. Hänen suostumuksellaan kuitenkin maanpakolaiset saivat tästä kartanosta itselleen uuden kodin loppuelämäkseen.

Mitähän he odottivat loppuelämältään? Victoria varmasti oli onnellinen siitä, että hänen lapsensa saivat varttua turvassa. Suvun rahavaroja ei oltu jäädytetty, joten he eivät joutuneet elämään puutteessa. Mutta entiselle kuninkaalle, Louis-Philippe I:lle, joka jo toista kertaa elämässään joutui maanpakoon, tilanne oli varmaankin nöyryyttävä. Kaksi vuotta Englantiin saapumisen jälkeen, vuonna 1850, Louis-Philippe kuoli ja hänet haudattiin Surrey:yn, St. Charles Borromeo Chapel:iin Weybridgessä. Kaksi vuotta myöhemmin Victoriasta ja hänen kahdesta pojastaan otettiin alla oleva hieman surumielinen, mutta erittäin kaunis kuva. Pojat olivat tuolloin 10- ja 8-vuotiaat.

Nemours:n herttuatar Victoria ja hänen kaksi poikaansa Gaston ja Ferdinand,
Englannissa vuonna 1852.

“Kaksivuotiskatsauksemme” jatkuvat: mitkä olivat herttuaperheen tunnelmat vuonna 1854? He eivät olleet unohtaneet juuriaan. Erityisesti kuninkaan kuoleman jälkeen Nemours:n herttua Louis pyrki äitinsä kannustamana yhdistämään poliittisten mielipiteiden ja valtataisteluiden jakamaa Bourbon-sukua (jonka nuorempaan haaraan he kuuluivat), ja neuvottelut eri sukuhaarojen välillä olivat varmasti aikaa vieviä ja turhauttavia, kun sopua ei saatu aikaan.

Kun oli kulunut vielä kaksi vuotta, saavuttiin vuoden 1856 jouluun. Tuo joulu jäisi Nemours:n herttuatar Victorian elämän viimeiseksi, mutta siitä hänellä ei ollut aavistustakaan. Alkuvuonna 1857, joskus 35:nnen syntymäpäivänsä tienoilla, hän huomasi olevansa jälleen raskaana ja odottavansa perheen neljättä lasta! Gaston oli tuolloin jo 15-vuotias suoraselkäisen sotilaallinen nuorukainen, Ferdinandista oli 13-vuotiaana kehittymässä varsinainen sydäntenmurskaaja, ja nuorimmainen Marguerite oli hänkin peräti 11-vuotias. Ja nyt olisi luvassa perheeseen lisäystä; tulisiko siitä tyttö vai poika?

Sen Victoria sai ennen kuolemaansa tietää. Lapsi syntyi 28. lokakuuta 1857 ja se oli tyttö. Nimeksi hänelle annettiin Blanche. Kaksi viikkoa hänen syntymänsä jälkeen Nemours:n herttuatar Victoria Franziska Antonia Juliane Luise kuoli. Hänet haudattiin St. Charles Borromeo Chapel:iin Weybridgessä, samaan paikkaan kuin miehensä isä, Ranskan kuningas Louis-Philippe I.

Pioni ‘Duchesse de Nemours’
Jalostanut ranskalainen Calot vuonna 1856.

Vuonna 1876 kuningas Louis-Philippe I:n ja hänen vuonna 1866 kuolleen vaimonsa, Orléansin herttuatar Maria Amalian (näin hän toivoi itseään kutsuttavan – mieluummin kuin Ranskan kuningattareksi), maalliset jäännökset siirrettiin Chapelle royale de Dreux:iin, Orléansin sukuhautaan Dreux:n kaupungissa Ranskassa. Vasta sata vuotta myöhemmin Nemours:n herttuatar Victorian jäännökset siirrettiin samaan paikkaan, vuonna 1979.

Chapelle royale de Dreux

  • Louis Philippe Marie Ferdinand Gaston d’Orléans, Eun herttua  (28.4.1842 – 28.8.1922), meni naimisiin Brasilian Dom Pedro II:n vanhimman tyttären ja perijättären, Isabellan, kanssa. He saivat yhteensä neljä lasta.
  • Ferdinand Philippe Marie d’Orléans, Alençon:n herttua (12.7.1844 – 29.6.1910), meni naimisiin herttuatar Sophie Charlotten kanssa, joka oli Itävallan keisarinna Elisabethin (Sissi) sisar, ja joka oli vielä vähän aiemmin ollut kihloissa Bavarian Ludwig II:n kanssa. Heille syntyi kaksi lasta.
  • Marguerite Adelaide (1846–1893), meni naimisiin Puolan prinssi Ladislaus Czartoryskin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta.
  • Blanche Marie Amelie Caroline Louise Victoire d’Orléans (28.10.1857 – 4.2.1932) ei koskaan mennyt naimisiin.

  • Nemours:n herttua Louis ei koskaan mennyt uudestaan naimisiin nuoresta iästään huolimatta. Sen jälkeen kun hänen maanpakolaisuutensa peruttiin vuonna 1871, ja hänelle palautettiin armeija-arvonsa, hän palasi takaisin Pariisiin. Jäätyään armeijasta eläkkeelle hän toimi Punaisen Ristin presidenttinä vuoteen 1886, mutta vetäytyi sitten julkisuudesta. Hän kuoli 81-vuotiaana Versaillesissa 26.6.1896.

Kuvien ja tekstin lähde: Wikipedia

Blogin seuraajiin voit liittyä klikkaamalla sivun yläosassa olevaa sinivalkoista tekstiä “Follow PuuhaTarha”.

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *