Jättipalsamin tuhoaminen

Kuin karjuvan leijonan ammottava kita, on tuo otsikkokuvan kukinto! Kyseessä on jättipalsami (Impatiens glandulifera), ihastuttava Himalajalta kotoisin oleva yksivuotinen kasvi, jonka ensimmäiset yksilöt tuotiin ihmisen toimesta suomalaisiin puutarhoihin jo 1800-luvulla. Jättipalsami on kuitenkin karannut puutarhoistamme, leviää nykyään villinä luonnossa nopeasti kuin kulovalkea, ja on nyt saapunut myös PuuhaTarhan alueelle! Se on kaunis kuin orkidea, mutta vaarallinen kuin vaaniva leijona!

Miksi? Siksi että yksi ainoa yksilö voi kesän aikana tuottaa jopa 4000 siementä, ja litumaisten kotien ”poksahtaen” revetessä auki kasvi sinkoaa siemeniään jopa seitsemän metrin päähän ympäristöönsä. Kasvi voi parhailla kasvupaikoillaan kasvaa jopa kolme metriä korkeaksi (Suomessa useimmiten noin puolitoistametriseksi), ja täällä meillä se tukahduttaa erittäin tehokkaasti paikalliset alkuperäiskasvit. Se onkin luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella.

Mitä tarkoittaa haitallinen vieraslaji?

Vieraslaji tarkoittaa sellaista kasvia, jonka ihminen on tuonut sen luontaiselta esiintymisalueelta paikkaan, joka on kasville vieras, mutta missä se kuitenkin selviää hengissä – tai jopa menestyy erinomaisesti. Jotkin Suomeen päätyneistä vieraslajeista tuotiin tänne tahallaan, toiset saapuivat esimerkiksi siemeninä purjelaivojen painolastina käytetyn maa-aineksen seassa.

Osa näistä maahamme jossain vaiheessa saapuneista kasveista on nk. haitallisia vieraslajeja; esimerkiksi jättipalsami osottautui niin viriiliksi, että siementen lennettyä puutarhojen ulkopuolelle jättipalsamit alkoivat levitä luonnossa ilman pienintäkään kontrollia. Saatuaan vapaasti vallata itselleen elintilaa ne ovat monin paikoin tukahduttaneet alkuperäisen, monimuotoisen kasvillisuutemme, joka monivuotisena aiemmin esti eroosion syntymistä. Monivuotisilla kasveilla on voimakkaammat ja laajemmat juuristot, joilla ne sitovat maa-aineksia paikoilleen. Alkuperäisten kasviemme hävittyä taistelun elintilasta jättipalsamille, on mm. maa-aineksen huuhtoutuminen sateiden myötä ojien ja jokien kautta vesistöihimme lisääntynyt, mikä puolestaan on aiheuttanut ongelmia niin kaloille kuin ihmisillekin.

On siis ymmärrettävä, että niin houkuttelevan kaunis kuin tämä kasvi onkin, sitä ei pidä missään nimessä aliarvioida. Jos mielessäsi on käynyt (tunnustan: minulla on…) ajatus sen tuomisesta oman puutarhasi koristukseksi – vakaana aikomuksenasi poistaa siemenet ennen kuin ne ehtivät kypsyä – älä tee sitä! Niin tehdessäsi nimittäin rikkoisit Suomen valtioneuvoston päätöksen mukaisesti laadittua lakia, jossa sanotaan että jättipalsamin kaltaisia haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa! Voit lukea lisää tuosta nk. vieraslajilaista tästä linkistä.

Jättipalsamin tuhoaminen

Mitä siis tehdä, jos nyt jättipalsamikasvusto lisääntyy lisääntymistään jossakin lähistöllä, tai peräti uhkaa tulla ja valloittaa puutarhasi niin kuin PuuhaTarhan tontilla? Ei syytä huoleen; suuresta koostaan huolimatta tällä kasvilla on varsin pienet ja hennot juuret. Sen voi yksinkertaisesti napata ylös maasta! Puutarhakompostiin sitä ei kuitenkaan tule ihan noin vain heittää.

Toimi seuraavasti:

Tarvitset mukavat työvaatteet, kumisaappaat ja työhanskat. Ota mukaan suuria jätesäkkejä, sekä pienet oksasakset (sekatöörit) tai puukko, joilla katkaiset kasvien varret mukavammin jätesäkkiin sopiviksi. Ota mukaan myös kottikärryt jätesäkkien kuljetusta varten.

  1. Poista oksasaksilla kasveista kaikki kukinnot, ja laita ne yhteen jätesäkkiin.
  2. Katko kasvien varret sopivan kokoisiksi paloiksi, ja kiskaise sen jälkeen ylös myös juuret (Jopa suurilla, paksuvartisilla jättipalsameilla on kokoonsa nähden hämmästyttävän vaatimaton, pinnallinen juuristo). Laita ne eri säkkiin kuin kukinnot!
  3. Kun kaikki kasvijätteet ovat suljetuissa jätesäkeissä, voit lastata ne kottikärryyn.
  4. Nyt kaikkein tärkein osuus: varret ja juuret voit heittää sellaisenaan joko puutarhakompostiin tai sekajätteeseen, mutta kukinnot pitää mädättää jätesäkin sisällä ennen kuin niitä laitetaan kumpaankaan edellä mainituista! Jos siemenet eivät ole ehtineet mädäntyä, ne lähtevät aikanaan kasvuun – olivat ne sitten kompostissasi tai kaatopaikalla…
  5. Voit myös polttaa kasvijätteet, mutta vain jos alueesi jätehuolto- ja ympäristönsuojelumääräykset sallivat esim. risujen polttamisen. Muistathan huomioida myös mahdolliset avotulen tekemiseen liittyvät kiellot kuivina kausina.

Talkoisiin!

Ja asiahan menee niin, että ne valtavat jättipalsamikasvustot siellä asuinalueesi ojanpientareilla ovat uhka kaikkien naapureittesikin puutarhoille – ei pelkästään sinun. Joten kannattaa lisätä heidän tietämystään sekä tämän kasvin aiheuttamista ongelmista Suomen luonnossa (muille kasveille, eläimille ja ihmisille), että sen hävittämisen verrattaisesta helppoudesta. Voit auttaa heitä esimerkiksi ohjaamalla heidät lukemaan tämän artikkelin, tai suoraan vieraslajit.fi -sivustoa, josta artikkelin tiedot ovat peräisin.

On teidän kaikkien yhteinen etu, että vastustatte mahdollisimman suurella joukolla jättipalsamien invaasiota. Jos ette tänä kesänä tee mitään asian suhteen, sieltä ojanpenkalta tulee niitä kymmenittäin, jopa sadoittain lisää teidän jokaisen tontille joka kesä tästä eteenpäin… Toisaalta, jos joukolla lähdette niitä repimään ylös tänä kesänä, ei niitä seuraavana ole kuin kourallinen per nenä, ja – jos hyvin käy – sen jälkeen ei juuri lainkaan. Sama juttu kuin voikukkien kanssa, mutta vaan potenssiin sata!

Vähän kiltimpää väkeä

Lopuksi vielä esittelen pari paikallisasukastamme: ensimmäinen – jättipalsamia paljon tervetulleempi villi kukkija – on viehkeän hento kaunotar, hernekasveihin kuuluva aitovirna (Vicia sepium), joka bongattiin ensimmäistä kertaa PuuhaTarhasta kaksi kesää sitten. Vähintään yhtä kaunis kuin jättipalsami, mutta vain murto-osa sen koosta: aitovirnan maata myöden suikertavat rönsyt ovat 30-60 cm pitkiä, ja kohtuullisen tukevavartisina ne kykenevät myös pysymään pystyasennossa.

Tämä toinen, pienikukkainen ja siro kaunotar löytyi PuuhaTarhan lähimaastosta iltakävelyn aikaan. Kasvitiedostoja netissä tutkailtuamme olemme tulleet siihen tulokseen, että kasvi on ”yksivuotinen ruoho” nimeltään peltoemäkki (Fumaria officinalis). Yllättävää kyllä, se kuuluu unikkokasvien heimoon – ulkonäöstään huolimatta. Pölyttäjien puutteessa se kykenee tuottamaan siemenensä myös itsepölytyksellä.

Yritin siirtää tuota erikoista kasvia alkuperäisessä, erittäin savisessa kasvualustassaan ruukkuun PuuhaTarhaan, mutta kokeilu epäonnistui heti alkuunsa. Onko tämä sinulle tuttu kasvi? Oletko nähnyt sitä kasvavan kenenkään pihassa; millaisessa maastossa siinä tapauksessa?

Seuraa PuuhaTarhan uutisia somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *